Uusi osa, taas, koska haluan todella päästä kuvaamaan Morganin lapsen elämää. Voin kertoa, että Prissystä tulee perijä, mutta kerron Morganista. Hänen elämänsä on paljon mielenkiinotisempi. Ei pelkkää teinihömppää. No jaa, eli teknisesti Morganista siis tulee perijä... Iha sama.

 

"Äiti....minulla oli....ikävä", Prissy sai änkytettyä. "Älä huoli, en ole vihainen", Steph lohdutti: "Olen ollut epäreilu ja nyt korvaan sen. Te molemmat olette sentään tyttäriäni".

"Ajattelin, että saisit nyt aloittaa viulutunnit", Steph lupasi. Priscilla hymyili: "Kiitos äiti".

"Aijaa, siis nyt on kaikki hyvin ja te lähdette. Olen taas yksin, niinkuin aina. No mutta kiitos, te olitte kivoja", Markus huokaisi.

"Ei, ei. SÄ voit muuttaa meille, eiks niin äiti?", Morgan hihkui. "En mä tunkee minnekkään", Markus oli vastaaan.

"Ei, kyllä sä tuut. Siitä tulee kivaa. Voidaan tehä taas kaikkee kolmistaan", Morgan iloitsi.

"Äiti?", Morgan katsoi anovana Stephiä. "Öh, en voi ottaa vierasta lasta kotiini. Se ei olisi edes laillista", Steph sanoi herättäen Morganin unelmistaan.

"Ei, se ei käy. Soitan mieluummin poliisille, että hakevat karanneen lapsen kotiin"

"No sitten jään tänne", Morgan sanoi ilkikurisesti Pirkkamaiseen tapaan.

"En jätä Markusta taas yksin", Morgan sanoi ja halasi ystäväänsä: "Äiti, hänen perheensäkin on jo hylännyt hänet joskus"

"Priscilla?", Steph kysyi hakien tukea esikoiseltaan. "Ei, en mäkään lähe ilman siskoani ja Markusta. Me ollaan liian hyvät kaverit"

"Nokun minä vihdoin löydän teidät, niin olette täysin vieraan pojan seurassa. Se huolestuttaa", Steph sanoi huolestuneena. "No olkoot, mutta ette kerro kenellekkään mitään, etteti poliisit käy kimppuun. Salatkaa kaikki hyvin. Sanokaa häntä serkuksenne", Steph sanoi luovuttaen.

Stephkin sai aikaiseksi hymyn, kun näki lasten iloiset ilmeet: "Mitä me sit ootetaan, mennään kotiin!", Priscilla huudahti. "Mutta rakkaat, kukaan ei saa tietää, että hän on meillä" "Joo-jooo", kaikki sanoivat pitkästyneinä. "No saako Markus tulla kouluun?", Prissy kysäisi. "Ehkä, meidän kyläkoulu on niin pieni", Steph pohti ja havahtui: "Mutta nyt nokat kotia kohti!!"

"Pieni mökki, kiitos, että suojelit tyttöjäni"

Kotimatka läheni loppuaan ja metsän reuna näkyi jo. "Pian ollaan kotona"

"Varmasti kovia kokenut poika", Steph ajatteli. Pojan suloiset kasvonpiirteet eivät kertoneet varmasti kaikkea.

"Ja tytöt ovat taistelijoita, kuten vaarinsa", Steph ajatteli tuntien ylpeyttä. Hänen pienet tyttönsä olivat selvinneet lähes kuukauden synkässä metsässä. Tällä teidolla Steph ei tosin voisi ylpeillä seuraavassa Martta-kerhon kokuksessa, johon hänet oli pakotettu.

"Mitäköhän minä olen  nyt luvannut?", Steph ihmetteli. Hän oli ottanut vieraan pojan kotiinsa. "Hohhoijaa, no kai tästä selvitään?"

Steph oli tilannut taksin, joten ei heidän sentään tavinnut kävellä montaa kymmentä kilometriä.

---

"Voutsi! Teillä on järkyn kokonen talo!", Markus ihasteli: "Meillä oli vaan pieni hökkerö, siis silloin kun asuin kotona"

"Steph, kuulinko lasten ääniä?", Aaro huusi ja juoksi etupihalle.

"Prissy, kuinka olen ikävöinytkään sinua?", Aaro sanoi ja rutisti ainoaa tytärtään. "Ethän enä karkaa?" "En ikinä!", Prissy huusi onnellisena. Isä rakasti häntä.

"Ja Morgan! Meidän ilopilleri!", Aaro iloitsi. "Isä!!!", Morgan sanoi ja rutisti Aaroa. Näiden sanojen hetkellä Aaro tunsi piston sydämmessään. Se ei tuntunut hyvältä.

"Jaah, kukas tämä sitten on?", Aaro ihmetteli nähdessään Markuksen. "Se on meidän uusi asukas", Prissy iloitsi.

"Kulta, tytöt asuivat hänen mökissään ja hän auttoi pikkuisia. Minun mielestäni meidän pitäisi ottaa hänet tänne", Steph ehdotti ja kertoi Markuksen tarinan.

"Jaaha", Aaro sanoi ja katseli Markusta korkealta: "Oletko sinä hyvä mies?" "Kyllä herra Remes, olen!", Markus sanoi kunnioittavasti.

Steph nauroi. Poikahan vaikutti nöyrältäkin.

"No mutta pikkuneidit. Minne majoitamme "serkkunne"?", Steph kysyi. "Se voi tulla mun huoneeseen", Morgan ajatteli. "Mitä?!", Steph huudahti kuullessaan Morganin jutut. "Eiks Markun voisi asua leikkimökissä?", Prissy vaihtoi puheenaiheen. "Sehän on hyvä idea!", Steph innostui.

"Täällä saat nukkua. Jos tulee kylmä, niin voit tulla sisälle" "Paljon kiitoksia. Eihän minusta ole vaivaa?", Markus sanoi nolona. "Steph naurahti: "Ei tietenkään. On mukava saada noin kohtelias nuori mies taloon. Tytöt kun eivät noin hyvin käyttäydy"

"Mukava sänky", Markus ajatteli Stephin lähdön jälkeen: "Ei minulla ole koskaan ollut tällaista"

"Juhuu!!! Tääl on kiva pomppiakkin!!", Markus innostui.

"Ei niin kiva yksin", Morgan naurahti ja hyppäsi sängylle pomppimaan säikäyttäen Markuksen.

"Tyttöjen vaatteet pitäisi vaihtaa, kun heillä oli samat kuteet päällä koko kuukauden", Steph ajatteli.

Tytöt saivatkin monta uutta vaatekerrosta, mutta Prissy halusi pitäytyä vanhassa tyylissään.

"Markus, etkö sinä haluaisi myös uusia vaatteita?", Steph kysyi.

"En voi pyytää sellaista", Markus sanoi hiljaa. "Tietenkin voit!", Steph huudahti. "No ainakin teen ensin sen eteen töitä"

"Voin hoitaa pihaa, kun asunkin sen lähellä" Tämä sopi Stephille hyvin. Markuksen leikkimökki oli nyt pihanhoitajan mökki.

Prissy sai aloittaa viulunsoiton. Onneksi. Stephkin huomasi miten ison virheen oli tehnyt. Mutta lopultakin Priscilla sai loistaa lahjakkuudellaan.

Koko perhe tuli iloissaan tanssimaan ja kuuntelemaan kaunista soittoa. Steph oli erittäin kiintynyt Markukseen.

Prissyn kasvoilla loisti aina hymy!

"Huomenn on paritanssia, joten sä saat olla mun pari", Morgan päätti kysymättä. Mikäs Markuksella olisi ollut vastaan. Eka koulupäivä olisi huomenna.

"Eka yö täällä", Markus ajatteli. Leikkimökki oli kodikas ja lämmin: "Onko oikeassa perheessä eläminen näin ihanaa?", hän kysyi itseltään.

"Tämän laillisuus...?", Steph mietti. Saisiko noin vaan ottaa toisen lapsen. Mutta jos hänet oli kerran jätetty heitteille?

Steph yritti haudata nämä ajatukset ja meni nukkumaan. Steph katsoi miestään hymyillen. Aaro oli juossut taas jälleen koko päivän etsimässä tyttäriään ja sai nyt ensi kertaa nukkua levollisesti.

---

Steph hyräili Spiritin teemaa laittaessaan croissantteja uuniin.

"Huomenta äiti!", Priscilla tervehti iloisesti. "Huomenta rakas, missäs muut?" "Morgan on pesemässä kasvojaan. Markuskesta en tiedä"

Sori noi merkit... Gash, kun en ole käyttänyt koodeja tuolloin...

Priscilla istuutui pöytään ja unenpöpperöinen Morgan hoippui keittiöön. "Menen rikkaisiin naimisiin, mutta onko pakko ensin kihlautua?", Priss jatkoi keskustelua äitinsä kanssa. "Huomenta aamuvirkku!", Steph vitsili Morganille. Tämä mutisi jotain epämääräistä vastaukseksi.

"No oisi kihlaus aika tärkeää", Steph selosti ja Markus saapui keittiöön. "No mutta huomenta sinullekkin!", Steph sanoi pirteästi: "Kuinkas nukuit?" Morgankin havahtui pikkuhiljaa koomastaan.

"Juu hyvin minä", Markus sanoi , eikä tiennyt oikein minne mennä. "Istuudu toki" "Saanko minä muka syödä?", Markus ihmetteli. "Joo-oo", tytöt viittoivat ja Matkus istahti tuolille.

Markus ei ollut koskaan syönyt mitään sellaista. Raaka kala oli ollut hänen ainoa ruokansa. "Kiitos", Markus änkytti nolona. Hänen oli vaikea ottaa jotain melkein tuntemattomilta ihmisiltä.

Steph huomasi tämän: "rentoudu toki, mutta bussi tulee kohta. Alkakaa jo valmistautua"

Markus epäröi ovella: "Ei minua haluta sinne" "Pah", Morgan tuhahti ja tönäisi poikaa eteenpäin: "Hyvin sinä selviät"

"En haluaaaa!!!", Markus huusi ja joutui pakottamaan itsensä eteenpäin"

"Tonne sisällekkö?" "No joo, ooksä unohtanu kaikki perusasiat?", Morgan tiuskaisi.

---

"Tamtidam", Morgan hyräili. Hän oli saanut kiitettävän kokeesta.

"Jee mä sain kympin!!!", Prissy riemuitsi. Tänään olisi hänen 16-vuotis syntymäpäivänsä. Heippa vaan peruskoulu.

Kuten arvata saattaa, Markuksen tokariin oli piirretty kutonen. "No pah. Onneks tänään on ees ne juhlat"

"Älä luulekkaan, että äiti antaa sun syödä kakkua ellet tee läksyjä.

Tytöt naureskelivat keskenään, kun kuuntelivat Markuksen ähinää. Läksyt eivät oikein maittaneet.

Onneksi niistä selvittiin ja ilta koitti. "Toivon maailmanrauhaa ja paljon karkkia!", Prissy päätti.

Kumpi huusi kovempaa, Morgan vai Markus?

"Hyvää syntymäpäivää!!"

"Tulkaa tekin syömään!!!", Priss huusi. Hän oli saanut kauniin asukokonaisuuden lahjaksi äidiltään.

"Markus ois yks pyyntö", Priss sanoi kärsivän näköisenä. "No?" "Jos sä voisit pestä noi kutees, ku muilla ei oo niin kivaa" Morgan hihitti hiljaa taustalla ja lappasi kakkua suuhunsa. "Okei...", Markus sanoi nolona.

.........................................

---

"Morg, mitä sä puuhaat?", Priss kysyi siskoltaan myöhemmin illalla. "Me mennään Markuksen kaa tänään telttaan yöksi, joten teen vähän popparii" "Miks te ette pyytäny mua?", Priscilla kysyi loukkaantuneena. "Noku ei sua varmaan kiinnosta" "No oot oikeessa", Prissy totesi. Ei häntä oikeastaan harmittanu se, että Morgan ja Markus olivat niin paljon keskenään. Prissyllä oli nyt hänen uudet lukiokaverinsa.

Morgan nukkuikin oikeasti yön teltassa. mitäköhän kaikkea he siellä supattivat?XD

"Huomenta", Prissy sanoi itselleen lauantaiaamuna.

"AAH ja pitäisi ehtiä kymmeneksi ostarille. Prissyn uudet lukiokaverit aikoivat järjestää muotinäytöksen teemana "lolita" ja olivat pyytäneet Priscillaa yhdksi malleista. "Kilian on söpö", Prissy ajatteli. Hänet hän tapaisi pian.

"Jos en laita niin paljon ripsaria...", Priss ajatteli ääneen: "Isä, voitko häipyä?"

"Entä jos hän ei pidä minusta?"

"Jos teen näin?" Prissy oli selvästi ihastunut.

Prissy päätyi ottamaan lapselliset mansikkapinnit pois. "Kilian......" "Ehkä muotinäytös on vain hämäystä. Ehkä hän vain keksi sen, että saisi minut treffeille?", Prissy mietti.

Vaatteet vielä päälle.

"Äiti, mä meen sovittamaan yhtä mekkoa ja tapaamaan Kiliania" "Ai jotain poikaa vain?", Steph kysyi ilkikurisesti. "Joo", Priss unelmoi.

"Mee vaan, mut älä sano Aarolle, se on vähän suojelevaa tyyppiä"

"Eli siis täällä. En tiiä missä Kilian on, mut kysyn Maisalta" Maisa oli yksi Prissyn luokkalaisista.

"Moi, mä tulin siihen muotinäytökseen. Missä Kilian?" "Aa, joo hyvä. Se on vastapäätä tätä liikettä", Maisa selosti mielellään.

"Kilian!!" "Priscilla!!", Kilian matki: "Tulitko sovittaa mekkoa?" "Joo, tulin mä"

"No hyvä. Tuoll on sovituskoppi", Kilian neuvoi.

" Priscilla näytät aika söpöltä", Kilian kehui ohimennen ja Prissyltä meni jalat alta. "sano vaan Prissy" "Okei Prissy"

"Kiitti ku kävit. Näytös on ens viikonloppuna" "Okei kiva, mä tuun", Prissy sanoi iloisesti ja heti vähän matkan päähän päästyään muuttui tulipunaiseksi.

Huh, alan olla jo aika nopea tässä...

Ja juu, tiedän että oli paljon virheitä, mutta enpä ala korjata. EI HUVITA.