Pokemon on japanilainen lasten piirretty, jossa ukkelit pyydystävät örkkejä, joita kutsutaan pokemoneiksi. He taistelevat toisiaan vastaan näiden pokemonien avulla ja myöhemmissä jaksoissa pokemoneillen on myös kauneuskilpailuja. Me ollaan valittu tähän pätkiä, jotka on estetty Japanin ulkopuolella. 1. Tässä syy on konekivääreillä ampuminen. Pokemonhan on todella väkivaltainen ohjelma. Minulta kiellettiin lapsena pokemonit, koska niissä huudettiin niin paljon. 2. (Eihän kellään ole epilepsiaa?). 3. Tää on vähän tyhmä. 4.

2.5

Niin, minulla olisi sellainen ongelma, etten voi luoda miessimiä... Kun vaihdan naisen mieheen, niin peli tilttaa ja sammuu. Kokeilin accesorieskansion poistamista, mutta ei auttanut. Kaipaan apua...

23.4.10

Ajattelin vähän muutta tätä legacyä, kunhan saan nuo kaksi vikaa osaa ulos:) Ainakin itse pidän aiheesta. En tosin saa tuota sims clean pack installeria tomimaan kunnolla, joten toteutus ei ole niin laadukasta...

21.3.10

Aloitan nyt osan tänne tekemisen, sillä haluan tehdä tätä eteenpäin, mutta en aio tehdä sitä ennen kuin osat olen tänne laittanut. Tosin epäilen lukeeko kukaan tätä. No kunhan saan nämä valmiiksi tehdyt osat alta, niin alan panosta laatuun ja mainontaan.

---------------------------------------

29.1.10

Noin, en ole tätäkään unohtanut:) Olen yrittänyt korjata sivupohjaa ja se menikin kokonaan uusiksiXD En ole siihen vielä tyytyväinen, mutta yritän parhaani. Ja myös muuta olen tehnyt tänne!!! Huomaako kukaan? Poistin sen kaamean soittimen mikä on kiusannut minua kauan. Aah, rauha täällä taas^^U

 

---------------------------------------

 

Ajattelin pitää vähän taukoa tästä legacystä:( En siis kuitenkaan aio lopettaa, mutta haluaisin tehdä nyt pelkästään tuota toista tarinaani. Osa kyllä olisi valmis, mutta en jaksa laittaa sitä tänne, kun en niin innostunut ole nyt. Lupaan, että se kyllä joskus tulee:D

 

Uusi osa, taas, koska haluan todella päästä kuvaamaan Morganin lapsen elämää. Voin kertoa, että Prissystä tulee perijä, mutta kerron Morganista. Hänen elämänsä on paljon mielenkiinotisempi. Ei pelkkää teinihömppää. No jaa, eli teknisesti Morganista siis tulee perijä... Iha sama.

 

"Äiti....minulla oli....ikävä", Prissy sai änkytettyä. "Älä huoli, en ole vihainen", Steph lohdutti: "Olen ollut epäreilu ja nyt korvaan sen. Te molemmat olette sentään tyttäriäni".

"Ajattelin, että saisit nyt aloittaa viulutunnit", Steph lupasi. Priscilla hymyili: "Kiitos äiti".

"Aijaa, siis nyt on kaikki hyvin ja te lähdette. Olen taas yksin, niinkuin aina. No mutta kiitos, te olitte kivoja", Markus huokaisi.

"Ei, ei. SÄ voit muuttaa meille, eiks niin äiti?", Morgan hihkui. "En mä tunkee minnekkään", Markus oli vastaaan.

"Ei, kyllä sä tuut. Siitä tulee kivaa. Voidaan tehä taas kaikkee kolmistaan", Morgan iloitsi.

"Äiti?", Morgan katsoi anovana Stephiä. "Öh, en voi ottaa vierasta lasta kotiini. Se ei olisi edes laillista", Steph sanoi herättäen Morganin unelmistaan.

"Ei, se ei käy. Soitan mieluummin poliisille, että hakevat karanneen lapsen kotiin"

"No sitten jään tänne", Morgan sanoi ilkikurisesti Pirkkamaiseen tapaan.

"En jätä Markusta taas yksin", Morgan sanoi ja halasi ystäväänsä: "Äiti, hänen perheensäkin on jo hylännyt hänet joskus"

"Priscilla?", Steph kysyi hakien tukea esikoiseltaan. "Ei, en mäkään lähe ilman siskoani ja Markusta. Me ollaan liian hyvät kaverit"

"Nokun minä vihdoin löydän teidät, niin olette täysin vieraan pojan seurassa. Se huolestuttaa", Steph sanoi huolestuneena. "No olkoot, mutta ette kerro kenellekkään mitään, etteti poliisit käy kimppuun. Salatkaa kaikki hyvin. Sanokaa häntä serkuksenne", Steph sanoi luovuttaen.

Stephkin sai aikaiseksi hymyn, kun näki lasten iloiset ilmeet: "Mitä me sit ootetaan, mennään kotiin!", Priscilla huudahti. "Mutta rakkaat, kukaan ei saa tietää, että hän on meillä" "Joo-jooo", kaikki sanoivat pitkästyneinä. "No saako Markus tulla kouluun?", Prissy kysäisi. "Ehkä, meidän kyläkoulu on niin pieni", Steph pohti ja havahtui: "Mutta nyt nokat kotia kohti!!"

"Pieni mökki, kiitos, että suojelit tyttöjäni"

Kotimatka läheni loppuaan ja metsän reuna näkyi jo. "Pian ollaan kotona"

"Varmasti kovia kokenut poika", Steph ajatteli. Pojan suloiset kasvonpiirteet eivät kertoneet varmasti kaikkea.

"Ja tytöt ovat taistelijoita, kuten vaarinsa", Steph ajatteli tuntien ylpeyttä. Hänen pienet tyttönsä olivat selvinneet lähes kuukauden synkässä metsässä. Tällä teidolla Steph ei tosin voisi ylpeillä seuraavassa Martta-kerhon kokuksessa, johon hänet oli pakotettu.

"Mitäköhän minä olen  nyt luvannut?", Steph ihmetteli. Hän oli ottanut vieraan pojan kotiinsa. "Hohhoijaa, no kai tästä selvitään?"

Steph oli tilannut taksin, joten ei heidän sentään tavinnut kävellä montaa kymmentä kilometriä.

---

"Voutsi! Teillä on järkyn kokonen talo!", Markus ihasteli: "Meillä oli vaan pieni hökkerö, siis silloin kun asuin kotona"

"Steph, kuulinko lasten ääniä?", Aaro huusi ja juoksi etupihalle.

"Prissy, kuinka olen ikävöinytkään sinua?", Aaro sanoi ja rutisti ainoaa tytärtään. "Ethän enä karkaa?" "En ikinä!", Prissy huusi onnellisena. Isä rakasti häntä.

"Ja Morgan! Meidän ilopilleri!", Aaro iloitsi. "Isä!!!", Morgan sanoi ja rutisti Aaroa. Näiden sanojen hetkellä Aaro tunsi piston sydämmessään. Se ei tuntunut hyvältä.

"Jaah, kukas tämä sitten on?", Aaro ihmetteli nähdessään Markuksen. "Se on meidän uusi asukas", Prissy iloitsi.

"Kulta, tytöt asuivat hänen mökissään ja hän auttoi pikkuisia. Minun mielestäni meidän pitäisi ottaa hänet tänne", Steph ehdotti ja kertoi Markuksen tarinan.

"Jaaha", Aaro sanoi ja katseli Markusta korkealta: "Oletko sinä hyvä mies?" "Kyllä herra Remes, olen!", Markus sanoi kunnioittavasti.

Steph nauroi. Poikahan vaikutti nöyrältäkin.

"No mutta pikkuneidit. Minne majoitamme "serkkunne"?", Steph kysyi. "Se voi tulla mun huoneeseen", Morgan ajatteli. "Mitä?!", Steph huudahti kuullessaan Morganin jutut. "Eiks Markun voisi asua leikkimökissä?", Prissy vaihtoi puheenaiheen. "Sehän on hyvä idea!", Steph innostui.

"Täällä saat nukkua. Jos tulee kylmä, niin voit tulla sisälle" "Paljon kiitoksia. Eihän minusta ole vaivaa?", Markus sanoi nolona. "Steph naurahti: "Ei tietenkään. On mukava saada noin kohtelias nuori mies taloon. Tytöt kun eivät noin hyvin käyttäydy"

"Mukava sänky", Markus ajatteli Stephin lähdön jälkeen: "Ei minulla ole koskaan ollut tällaista"

"Juhuu!!! Tääl on kiva pomppiakkin!!", Markus innostui.

"Ei niin kiva yksin", Morgan naurahti ja hyppäsi sängylle pomppimaan säikäyttäen Markuksen.

"Tyttöjen vaatteet pitäisi vaihtaa, kun heillä oli samat kuteet päällä koko kuukauden", Steph ajatteli.

Tytöt saivatkin monta uutta vaatekerrosta, mutta Prissy halusi pitäytyä vanhassa tyylissään.

"Markus, etkö sinä haluaisi myös uusia vaatteita?", Steph kysyi.

"En voi pyytää sellaista", Markus sanoi hiljaa. "Tietenkin voit!", Steph huudahti. "No ainakin teen ensin sen eteen töitä"

"Voin hoitaa pihaa, kun asunkin sen lähellä" Tämä sopi Stephille hyvin. Markuksen leikkimökki oli nyt pihanhoitajan mökki.

Prissy sai aloittaa viulunsoiton. Onneksi. Stephkin huomasi miten ison virheen oli tehnyt. Mutta lopultakin Priscilla sai loistaa lahjakkuudellaan.

Koko perhe tuli iloissaan tanssimaan ja kuuntelemaan kaunista soittoa. Steph oli erittäin kiintynyt Markukseen.

Prissyn kasvoilla loisti aina hymy!

"Huomenn on paritanssia, joten sä saat olla mun pari", Morgan päätti kysymättä. Mikäs Markuksella olisi ollut vastaan. Eka koulupäivä olisi huomenna.

"Eka yö täällä", Markus ajatteli. Leikkimökki oli kodikas ja lämmin: "Onko oikeassa perheessä eläminen näin ihanaa?", hän kysyi itseltään.

"Tämän laillisuus...?", Steph mietti. Saisiko noin vaan ottaa toisen lapsen. Mutta jos hänet oli kerran jätetty heitteille?

Steph yritti haudata nämä ajatukset ja meni nukkumaan. Steph katsoi miestään hymyillen. Aaro oli juossut taas jälleen koko päivän etsimässä tyttäriään ja sai nyt ensi kertaa nukkua levollisesti.

---

Steph hyräili Spiritin teemaa laittaessaan croissantteja uuniin.

"Huomenta äiti!", Priscilla tervehti iloisesti. "Huomenta rakas, missäs muut?" "Morgan on pesemässä kasvojaan. Markuskesta en tiedä"

Sori noi merkit... Gash, kun en ole käyttänyt koodeja tuolloin...

Priscilla istuutui pöytään ja unenpöpperöinen Morgan hoippui keittiöön. "Menen rikkaisiin naimisiin, mutta onko pakko ensin kihlautua?", Priss jatkoi keskustelua äitinsä kanssa. "Huomenta aamuvirkku!", Steph vitsili Morganille. Tämä mutisi jotain epämääräistä vastaukseksi.

"No oisi kihlaus aika tärkeää", Steph selosti ja Markus saapui keittiöön. "No mutta huomenta sinullekkin!", Steph sanoi pirteästi: "Kuinkas nukuit?" Morgankin havahtui pikkuhiljaa koomastaan.

"Juu hyvin minä", Markus sanoi , eikä tiennyt oikein minne mennä. "Istuudu toki" "Saanko minä muka syödä?", Markus ihmetteli. "Joo-oo", tytöt viittoivat ja Matkus istahti tuolille.

Markus ei ollut koskaan syönyt mitään sellaista. Raaka kala oli ollut hänen ainoa ruokansa. "Kiitos", Markus änkytti nolona. Hänen oli vaikea ottaa jotain melkein tuntemattomilta ihmisiltä.

Steph huomasi tämän: "rentoudu toki, mutta bussi tulee kohta. Alkakaa jo valmistautua"

Markus epäröi ovella: "Ei minua haluta sinne" "Pah", Morgan tuhahti ja tönäisi poikaa eteenpäin: "Hyvin sinä selviät"

"En haluaaaa!!!", Markus huusi ja joutui pakottamaan itsensä eteenpäin"

"Tonne sisällekkö?" "No joo, ooksä unohtanu kaikki perusasiat?", Morgan tiuskaisi.

---

"Tamtidam", Morgan hyräili. Hän oli saanut kiitettävän kokeesta.

"Jee mä sain kympin!!!", Prissy riemuitsi. Tänään olisi hänen 16-vuotis syntymäpäivänsä. Heippa vaan peruskoulu.

Kuten arvata saattaa, Markuksen tokariin oli piirretty kutonen. "No pah. Onneks tänään on ees ne juhlat"

"Älä luulekkaan, että äiti antaa sun syödä kakkua ellet tee läksyjä.

Tytöt naureskelivat keskenään, kun kuuntelivat Markuksen ähinää. Läksyt eivät oikein maittaneet.

Onneksi niistä selvittiin ja ilta koitti. "Toivon maailmanrauhaa ja paljon karkkia!", Prissy päätti.

Kumpi huusi kovempaa, Morgan vai Markus?

"Hyvää syntymäpäivää!!"

"Tulkaa tekin syömään!!!", Priss huusi. Hän oli saanut kauniin asukokonaisuuden lahjaksi äidiltään.

"Markus ois yks pyyntö", Priss sanoi kärsivän näköisenä. "No?" "Jos sä voisit pestä noi kutees, ku muilla ei oo niin kivaa" Morgan hihitti hiljaa taustalla ja lappasi kakkua suuhunsa. "Okei...", Markus sanoi nolona.

.........................................

---

"Morg, mitä sä puuhaat?", Priss kysyi siskoltaan myöhemmin illalla. "Me mennään Markuksen kaa tänään telttaan yöksi, joten teen vähän popparii" "Miks te ette pyytäny mua?", Priscilla kysyi loukkaantuneena. "Noku ei sua varmaan kiinnosta" "No oot oikeessa", Prissy totesi. Ei häntä oikeastaan harmittanu se, että Morgan ja Markus olivat niin paljon keskenään. Prissyllä oli nyt hänen uudet lukiokaverinsa.

Morgan nukkuikin oikeasti yön teltassa. mitäköhän kaikkea he siellä supattivat?XD

"Huomenta", Prissy sanoi itselleen lauantaiaamuna.

"AAH ja pitäisi ehtiä kymmeneksi ostarille. Prissyn uudet lukiokaverit aikoivat järjestää muotinäytöksen teemana "lolita" ja olivat pyytäneet Priscillaa yhdksi malleista. "Kilian on söpö", Prissy ajatteli. Hänet hän tapaisi pian.

"Jos en laita niin paljon ripsaria...", Priss ajatteli ääneen: "Isä, voitko häipyä?"

"Entä jos hän ei pidä minusta?"

"Jos teen näin?" Prissy oli selvästi ihastunut.

Prissy päätyi ottamaan lapselliset mansikkapinnit pois. "Kilian......" "Ehkä muotinäytös on vain hämäystä. Ehkä hän vain keksi sen, että saisi minut treffeille?", Prissy mietti.

Vaatteet vielä päälle.

"Äiti, mä meen sovittamaan yhtä mekkoa ja tapaamaan Kiliania" "Ai jotain poikaa vain?", Steph kysyi ilkikurisesti. "Joo", Priss unelmoi.

"Mee vaan, mut älä sano Aarolle, se on vähän suojelevaa tyyppiä"

"Eli siis täällä. En tiiä missä Kilian on, mut kysyn Maisalta" Maisa oli yksi Prissyn luokkalaisista.

"Moi, mä tulin siihen muotinäytökseen. Missä Kilian?" "Aa, joo hyvä. Se on vastapäätä tätä liikettä", Maisa selosti mielellään.

"Kilian!!" "Priscilla!!", Kilian matki: "Tulitko sovittaa mekkoa?" "Joo, tulin mä"

"No hyvä. Tuoll on sovituskoppi", Kilian neuvoi.

" Priscilla näytät aika söpöltä", Kilian kehui ohimennen ja Prissyltä meni jalat alta. "sano vaan Prissy" "Okei Prissy"

"Kiitti ku kävit. Näytös on ens viikonloppuna" "Okei kiva, mä tuun", Prissy sanoi iloisesti ja heti vähän matkan päähän päästyään muuttui tulipunaiseksi.

Huh, alan olla jo aika nopea tässä...

Ja juu, tiedän että oli paljon virheitä, mutta enpä ala korjata. EI HUVITA.

 

En sepusta nyt mitään. Haluan vain alkaa tekemään uutta osaa. Eli tämän jälkeen on kaksi osaa, niin sen jälkeen pääsen kuvaamaan uusia osia. (JEEE!)

 

Morgan epäröi vielä ovella. Entä jos siellä olisikin joku? Joku vanha kalkkis, joka räyhäisi ja soittaisi heti poliisit.

Morgan päätti, että riski oli otettava. Pelkkä teltta ei pitäisi heitä hengissä kovin kauaa.

"Vautsi, tääl on oikee keittiö!", Morgan ihasteli. Vanhanaikainen, mutta käyttökelpoinen.

Morgan katsahti toiseen suuntaan. Hän sai melkein sydänkohtauksen, kun näki pöydällä istuvan pienen, ruskeasilmäisen pojan. "Öö anteeksi kun tunkeilin, mä lähden heti...", Morgan sanoi nolona. "Eikä mitään, tuu tänne vaan", poika kehotti. Morgan astui varovaisesti lähemmäs.

"Mikä on nimesi punapää?", poika kysäisi. "Öh, Morganhan minä...", Morgan änkytti. "Jaaha, pojan nimi", poika naurahti. Morganilla nousi karvat pystyyn kiukusta: "Ei, en ole poika ja Morgan-nimi sopii yhtä hyvin molemmille!!!" "Hyvä, hyvä, näin muuten ikkunasta jonkun muunkin" "Aa, minun siskoni. Kutsunko hänet tänne?"

"Priss!!!! Tänne ja äkkiä, ei tääl oo isojalkaa!!" "Pris on kiva nimi", poika naurahti ja sai osakseen Morganin vihaisen mulkaisun.

"Hei vähän hieno..", Priscilla aloitti, mutta pysähtyi nähdessään Morganin vieraan pojan seurassa.

"Tässä on siskoni Priscilla", Morgan esitteli. "Minä olen Markus", poika esitteli itsensä.

"Mitä ihmettä sä teet täällä yksin?", Priss kysyi heti.

(Sori läpinäkyvyys) "Mitä itse teette täällä?" "Öh... se on pitkä tarina", Morgan sönkötti. "No kuulen sen ehkä joskus", Markus tokaisi. "Itse en vain kestänyt..." "Kestänyt mitä?", Prissy kysi heti uteliaana. "No vanhempiani, Äidillä on uus mies ja lapset. Se vaan unohti mut. Ei varmaan nytkään muista, et en oo siellä", Markku sanoi huolettomana.

"No, mut te saatte jää´ä tänne." "Mistä tiesit, että me tarvitaan nukkumapaikkaa?", Morgan kysyi ihmeissään. "No teill on teltta ja muuta sellasta" "Priss hei, et sä saa noin vaan mennä toisen sänkyyn!", Morgan huudahti kauhuissaan. "No mut jutellaan lisää myöhemmin. Nyt on jo myöhä, ni pitää mennä nukkuu.", Markku tokaisi.

"Kiitti kauheesti. Priss nyt mennään pystyttää teltta!"

"Eiku oota Morg. Te voitte nukkuu täällä, ni mä meen telttaan"

"Miks?" "Ei nytt hienoja neitejä voi laittaa ulos yöksi. Olkaa kuin kotonanne"

Markus pystytti teltan muutamassa sekunnissa ja ryömi sitten sisälle. Hänen elkeistään pystyi huomaamaan, että hän oli asunut metsässä jo kauan.

"No hyvä, me saadaan nukkuu sisällä. Nuku sä alhaalla, ni mä kiipeen ylös", Morgan selosti väsyneenä.

"Jos et kerro kenellekkään, ni sanon jotain", Priss hykersi. "No anna tulla" "Toi Markus on ihan sikasöpö!!!", Priss ihkutti.

"No ehkä sekin tykkää susta", Morgan nauroi. Ei hänkään pitänyt Markusta kovin rumana.

"Mä aion mennä sen kaa naimisiin", Priss kertoi ja kaivautui peiton alle.

"Joo varmaan. Mistä vetoo et se on etsintäkuulutettu", Morgan epäili heti.

Kumpikin vaipui uneen pehmeissä lakanoissa.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Aamulla Priss lauleli herättäen Morganin.

"AAH, ootko jo hereillä?"

"Joo, kävin kattoo oliks Markus teltassa, mut se oli lähteny jo", Priss sanoi lauleskellen ja pedaten sänkyään.

"Se on niin söpö"

"Tytöt, mä haluun näyttää jotain, mitä tuutte tartteen", Markus ilmoitti tullessaan ovesta sisään.

"Ai siis mitä?", Morgan kysyi epäluuloisena. "No etteti teidän tartte käydä tossa talon vieressä saavissa. Siell vähän kauempana mettässä on suihku", Markus selitti.

"Aa, no mennään sitten jo", Morgan sanoi ja lähti ovelle. Markus jäi kuitenkin seisomaan sängyn viereen, eikä Priss halunnut liikahtaakkaan Markuksen vierestä.

"No mitä vielä?", Morgan kysyi tuohtuneena. "Vaihtakaa eka vaatteet, siell on vähän kylmä, ku on viel näin aikanen"

(tytöt vaihtoivat vaatteet)

"Okei. Nyt mennään"

"Ei kai sinne oo kauheen pitkä matka?", Priss kysyi kauhistuneena. Hän ei halunnut joutua kävelemään kauheaa matkaa joka päivä.

"No ei, se on jo tässä"

"Tosta vivusta vaan väännellään ja sit alkaa tulla vettä. Se tulee järvestä"

"Ooh, t-e-i-t-k-ö s-ä s-e-n i-t-s-e?", Priss sopersi. "Joo, mull on ollu aikaa...", Markus sanoi vähän masentuneesti.

Prissyn ilme vakavoitui: "Ootko ollu täällä kauankin?" "Liian kauan, jo pari vuotta kohta"

Morgan päätti heidän antaa jutella rauhassa ja lähti mökille.

"Morgan! Oota mua!", Priss kiljui. "No minne sun poikakaveris jäi?", Morgan sanoi ivallisesti. "Se lähti hakee puita ja ruokaa. Eiks se oo söpö?"

"Mut en hylkää suokaan", Prissy lohdutti ja halasi siskoaan. Morganille tuli parempi mieli: "Mennäänkö kattoo jotain aamupalaa, ku ei jaksa enää mennä nukkuu?" "Joo, mennään vaan"

"Noh, ei tääl ihan kauheesti mitään oo..."

"Tuoremehua, pullo kiertoon!!!" "No jaa, kai sillä pärjää...", Morgan totesi: "Saat kyll opetella laittaa ruokaa"

Ruon jälkeen Morgan lähti ulos. Heti oven suulla hän näki Markuksen maalaamassa.

"Ai harrastaksä tällastakin?", Morgan ihmetteli. "Joo, ajattelin, et jos mä joskus kerron tarinaani, ni on kiva jos on kuvia siitä"

"Taidat olla aika hyvä", Morgan sanoi sarkastisesti ja katseli suttua Markuksen kankaalla. "No ei tää viel oo valmis"

"Ooh, mikä taiteellinen sielu!", Priss sanoi ihastellen. "Olen varma, että sinusta tulee suuri taiteilija" "Kiitos", Markus sanoi hiljaa.

"Mennäänkö etsii ruokaa?", Markus ehdotti pian. "Mä en sit metsästä eläimiä", Morgan sanoi topakasti. "Ei mitään sellasta"

"Markus ojensi Morganille ongen: "Priss etkö sä haluu?" "Noku madot on limasii...", Priss sanoi inhoten. "Mä tykkään kalastaa", Morgan sanoi innoissaan.

(Voi hyvä **** Mitä oon tehny tolle?!)

"No kokeile mun kaa", Markus luovutti. Priss käveli onnellisena Markuksen lähelle.

"Sä voit olla meidän onnetar" Nämä sanat saivat Priscillan hymyilemaan.

Koko päivä kuluikin kalastaessa.

Markus oli niin mukavaa seuraa, että tytöt eivät muistaneet edes ikävöidä äitiä.

Muutaman viikon päästä:

"Ihana päivä, taas", Morgan sanoi onnellisena: "Priss istuudu jo" "Noku en mä haluu liata mun mekkoo" "Kiitti, ku ootte täällä mun kaa. Tääl oli tosi yksinäistä ilman teittejä", Markus hymyili ja sai Prissyn punastumaan.

"Vaahtokarkit paahtoon!!!"

"Jääk! Se sytty taas!", Morgan huusi ja nauroi.

"Joo Priss, ei kantsi istuu, ku tääl on rottii", Markus pelotteli ja sai Prissyn hysteeriseksi.

"Ohops susi", Markus pelästyi ja päästeli muutamia sanoja suustaan. Morgan nauroi. Ei heitä pelottanut oikeastaan. Susi oli tullut monta kertaa heidän lu, eikä se mitään tehnyt. "Se varmaan haluu meidän päivälliskalat!", Morgan nauroi.

"Mä en kyll silti haluu jäädä tänne. Se on aika pelottava", Prissy sanoi ja perääntyi. "Okei, mennään jo sisälle", Markus sanoi ja nousi ylös.

Markus oli kömpimässä telttaansa, kun Prissy oli päättänyt kertoa ihastumisestaan. "Öh Markus?"

"Niin mitä?" "Saanko tulla nukkumaan kanssasi telttaan?", Priss kysyi varovasti. "Okei"

"Mee vaan" Prissy kömpi telttaan.

Morgan jäi orpona seisomaan teltan ulkopuolelle hakeakseen Prissyä nukkumaan. Nyt ei Pris tulisikaan.

Priscilla kertoisi tunteistaan Markukselle. Morganin silmiin tulvivat kyyneleet. Hän ei ymmärtänyt miksi.

Morgan seisoi kyynelet poskillaan tuvassa. "Miksi itken?", hän kysyi itseltään. "Ei Markus voisi pitää tällaisesta tytöstä. Hyvä kun edes on hädin tuskin tytön nimi" Morgan kauhistui huomatessaan: hän piti Markuksesta ja paljon.

Morgan yritti unohtaa. Aivan varmasti juuri nyt Prissy ja Markus juttelivat yhdessä, nauraen ja ehkä juuri ennen nukahtamista Markus antaisi pienen suudelman Prissyn poskelle.

Morgan itki, vasta nyt hän ymmärsi sen. Nukkumisesta ei tullut mitään ja Morganin silmät olivat tulipunaiset.

"Vaikka se kuinka sattuisi, en voi vain maata tässä", Morgan ajatteli ja nousi istumaan.

Hän käveli ovelle.

Teltasta kuului ääntä. Joku avasi vetoketjua.

Markus käveli ulos teltasta hakemaan kylmää vettä sisältä.

Morgan seisoi itkien ovella. "Mitä nyt MOrg?", Markus kysyi huolestuneena. "Minä..."

Markus halasi Morgania. Tämän sydän tykytti kovaa ja hänen kasvonsa muuttuivat punaisiksi. Halaus tuntui hyvältä.

"Mikä sulla on?", Markus kysyi. "Ei mikään, sähän tykkäät Prissystä vai?" "No kaverina, sitä se mullekki selitti. Mut me ollaan viel lapsia"

"Joo, mut mitä sä tarkotat?", Morgan kysyi. "No, sä oot must aika kiva ja...", Markus rutisti Morgania uudelleen.

"Joo kyll mäki tykkään susta" "Mä luulin, ettei tällasesta punapäästä voi tykätä", Morgan sanoi nolona. "Anteeks, jos loukkasin sua"

Markus pussasi Morgania poskelle ja tämä oli onnelinen.

"Kuule, älä palaa kotiin, vaan jäädään tänne ja sit isoina mennään naimisiin", Markus ehdotti. Morgan oli hämillään. Tämä oli kuin suoraan jostain elokuvasta. Se pieni talo preerialla, siinähän se pieni tyttö rakastui siihen pieneen poikaan. Morgan eli nyt tätä kohtausta täysillä. "Mull on nälkä"

"Huomenta!!", Priss sanoi pirteästi. "Kuule Morgan, me sovittiin Markuksen kaa, ett me ollaan vaan kavereita", Priss sanoi leikkien isoa, vaikka olihan hän jo ylasteella.

"Joo, ei se mitään. Mä tykkään Morganista", Markus sanoi ja Morgan punastui taas.

"Sä oot tosi söpö"

"Mut Priss, mä tiiän, et sä oot äidille vihanen, mut mä haluisin jo mennä kotiin", Morgan sanoi väsyneenä.

"Eikä, varsinkaan enää äiti ei antaisi mulle anteeksi", Prissy sanoi ja huokaisi: "Ei ne musta välitä"

"Mut ku me matkustettiin pois, ni nehän oli ihan kauhuissaan, kun näki meidän kiipeevän aidan yli. Ne on varmaan ihan huolissaan, eikä oo unohtanu. Me ollaan oltu tääl vasta pari viikkoa", Morgan yritti piristää. "No katotaan, jos voitais palata", Priss sanoi. "Ette te saa jättää mua!", Markus kauhistui. "Ehkä sä saat tulla mukaan?", Morgan mietti.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Steph oli vaeltanut jo kauan metsässä. "Olen varma, että he ovat jossain täällä.

Steph meni pienen mökin kuistille. "Tämä on viimeinen paikka jossa he voivat olla. Älkää olko kuollut", Steph toivoi itku kurkussa.

"Lapset!!", Steph huusi ja käänsi päänsä poispäin epäuskosta. Eivät kai he voineet olla elossa?

"Äiti!", Morgan huusi ja ryntäsi tämän syliin: "Minulla oli ikävä äiti" "Rakas, miten olit voinut karata noin, tai ei sillä mitään väliä ole"

Steph seisahti Priscillan viereen: "Priss...olen pahillani", Steph yritti.

Priss hyppäsi alas tuolilta.
 

 

Nääh.... Kauhistelin tosissani noita kuvakulmia, bugeja ymspkoja. Jes, enää kaksi, niin saan alkaa tehdä tätä taas:D Olen juonenkin miettinyt. Ne, jotka lukevat Laran Elämää, niin voin kertoa, että seuraava osa tulee viikonloppuna ja taas vaihteeksi pidän osasta. Heh, siinä tutustutaan muihin Laran ikäisiin tyttöihin ja poikiin. (muihinkin kuin Baraan Ja Elizaan) Kiitus.

Uusi osa VIHDOIN!! Olen siis tehnyt tämän kaaaauan sitten ja VOI KAUHISTUS, kuinka järkyttäviä osat kuvista ovat. Urheiluvatteet vaihtuvat kokoajan sen tyhmän taichijutun takia ja olen surkeasti joutunut muokkamaan rakennustilassa otettuja kuvia. Kuvakulmat ovat tyhmiä ja puhekuplat näkyy. Toison sanoen HIRVEÄÄ ja seuraavat kolme osaa tulevat olemaan samanlaisia, mutta sn jälkeen tulee uusi sukupolvi ja no everything changes. Haluaisin kyllä talon pitää, mutta katsotaan nyt.

"Hihhei! Eka koulupäivä meni putkeen!", Morgan riemuitsi bussin tultua pihaan. Morgan oli värikkään luonteensa ansiosta saanut paljon ystäviä.

"Hei Priss, puhelin soi!" "Vastaa sä vaan" "Haloo?"

"Priss tyhmä se on sulle", Morgan karjaisi. "Aaa oho", Priscilla vastasi pihalta, jossa oli istuttamassa Aaron kanssa kieloja.

"Vai että mulle. Ehkä se on mummi?", Priscilla arvuutteli.

"Hei mummi", Prissy sanoi iloisena kuultuaan Katen äänen puhelimesta. "Priscilla rakas ihana kuulla äänesi. Antaisitko nyt äidillesi?" Priscilla nyökkäsi kiltisti ja vei Stephille puhelimen.

"Hei äiti!"

"Niin sitä vain, että adoptoimme tänne Liisa tytön, kun tuli niin yksinäistä"

"Jaaha, että sai se sitten korvaavan meidän tilalle", Steph sanoi, paiskasi luurin kiinni ja alkoi murjottamaan. Siitä ei sitten selvittäisi ennen seuraavaa päivää.

Morgan päätti, ettei antaisi äidin pilata päiväänsä ja meni sängyllensä istuskelemaan ennen nukkumaanmenoa.
                 *kop kop*
"Tule sisään!"

"Minä täällä", Priscilla sanoi siskolleen ja pyysi tätä seuraamaan. "Mitä nyt?", Morgan ihmetteli. "Tahdon näyttää jotain tosi jännää, minkä älysin museolla"

"Katso sisko, tämä avain. Mihin luulet sen käyvän?" "Ooh, en oluutkaan ennen huomannut sitä!", Morgan ihmetteli: "Ehkä se on vara-avain huoneeseesi?", hän ehdotti.

"Ei, olen kokeillut jo kaikkea. Se on selvästikin avain erääseen juttuun. Kuulin siitä museolla!", Priscilla innostui. "Mennäänkö sitten kokeilemaan?".

"Siis mihin?", Morgan ihmetteli ja pälyili ympäriinsä. "Tuolla noin", Prissy sanoi ja käveli gargoilin luo.

"Sen pitäisi käydä tähän" "No kokeili jo!", Morgan hoputti jo innoissaan. Hän rakasti kaikkea tällaista salaperäistä.

"Kokeilen....Morgan! Tässä on kaksi avaimen reikää, mutta tämä avain sopii...", Priss ilmoitti laitettuaan avaimen paikoilleen.

"Nyt kun sanoit, voi olla, että olen nähnyt avaimen jossain...", Morgan alkoi muistelemaan: "Taisin olla pihalla leikkimässä, mutta en koskenut siihen..."

"No mitä sitten!! Mennään heti hakemaan se!", Prissykin innostui. "Joo hyvä!"

"Mene tosta ja sit käänny sinne kulmaan", Morgan neuvoi siskoaan.

"Äsh, olet liian hidas. Annakku mä näytän", Morgan möläytti ja kiilasi Prissyn ohi.

"Katso Priss, tuossa ja se on ihan samanlainen kuin se sinun omasi!", Morgan ihasteli.

"Jes, no nyt vaan kokeillaan", Priss totesi.

"Heheheheh, nyt minä saan mennä edellä!", Priss naurahti, mutta jäi silti odottamaan Morgania.

"Nyt vaan kokeile!", Morgan opasti. "Joo laitoin jo...."

"Mitään ei tapahtunut", Priss sanoi ja alkoi itkemään. "Morgan, älä pyöritä silmiäsi!", hän huusi surullisena.

"Eiku mä vaan...", Morgan aloitti suu ammollaan.

"Mitä nyt?", Prissy tiuskaisi. "Eiku käänny vähän!"

"Wow! Miten se tohon tuli?", Priscilla ihmetteli. "En mäkään oikeen tiiä", Morgan sanoi heti. "No Morgan, mennäänkö sisään?"

Huone oli vanha ja siellä oli valkoiset tikapuut. Seinät olivat kärähtäneet ja tapetit tuoksuivat savulle. Talossa oli varmasti ollut tulipalo, kun tämä huone oli vielä käytössä. Remontin jälkeen ei uskoisi, että tämä talo olisi joskus ollut sellaisessa kunnossa.

"No minä ainakin kiipeän", Prissy sanoi jättäen hölmistyneen Morganin oviaukkoon seisomaan.

Priss saapui yläkertaan ja siellä oli jotain uskomatonta. Viulu, nuotteja ja päiväkirja makasivat pölyisella lattilalla. Päiväkirja lojui vanhan matka-arkun pohjalla, jossa oli kiinni myös kirje.

"Täällä on upeaa!", Prissy kiljaisi ylhäältä ja Morganin alkoi tekemään yhä enemmän mieli kivuta ylös.

Prissyn oli aivan pakko kurkistaa kirjettä. Tämä on lahja sinulle pieni lapsi, joka pääset huoneeseeni. Soita soittamisen ilosta, mikä minullakin joskus oli...

"Ookoo, nyt minä tulen...", Morgan päätti.

"MOrgan, Morgan tule katsomaan!!", Priscilla huusi ja riemuitsi. "Varo ettet tipu koloon", Morgan varoitti.

"Katso", Priss esitteli viulua siskolleen. "Miksi juuri sinä saisit pitää sen?", Morgan kysyi ivallisesti. "No haluatko sinä muka sen?", Priss kysyi ihemissään.

"No en, testasin vaan", Morgan nauroi ja hymyili. Välillä Priscillaa ihmetytti hänen ja siskonsa erilaisuus. Ei vain ulkonäkö, vaan myös luonne ja käytös.

"Sinä voit saada tuon laukun ja päiväkirjan, mutta lue kirje ensin", Priss neuvoi. "Ahaa, mennäänkö nyt alas ja viedään kamat huoneisiin, kun on niin myöhä?", Morgan ehdotti.

"Okei, viedään vaan, mut ei mennä viel nukkumaan", Priscilla sanoi.

"Miks me ei voida viel mennä nukkumaan?", Morgan ihmetteli ja pomppi sohvalla. "Noku ootko miettiny sitä, että nyt äiti ja isi pääsee tonne kans ja ne varmaan ihmettelee mistä toi ovi tuli", Priscilla huokaisi.

"Tytöt, mitä te vielä täällä teette!", Aaro tuli olohuoneeseen vihaisena. "Morg, mitä tapahtu??", priss kysyi kauhuissaan. "Ovi...katos jonnekki!!", Morgan huudahti. "Mikä ovi", Aaro naureskeli. "Rakkaat, nyt meette nukkumaan, kun puhutte jo höpöjä", Aaro komensi: "Hop, hop"

Tytöt menivät kiltisti nukkumaan. Morgan kuitenkin päätti, ettei tutkiminen jäisi tähän.

Viulu sai kunniapaikan Prissyn huoneesta. Huomenna hän kysyisi äidiltään soittotunteja, kun viuluun ei nyt tarvinnut käyttää rahaa.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Aamu:

Aaro oli tullut Prissyn huoneeseen ja löytänyt viulun. "Kappas vaan! Taidanpa herättää hänet kauniilla soitollani", Aaro naureskeli omalle vitsilleen.

"Isä?", Prissy kysyi noustessaan vuoteeltaan. "Joo minä, mistä olet saanut tuon hienon soittimen?", Aaro kysyi heti. "Öh...mä sain sen mun kaverilta... Olivialta!! Joo, niin sain", Priscilla valehteli. Hän halusi säilyttää hänen ja Morganin salaisuuden.

"Sinun täytyykin kysyä äidiltäsi saatko aloittaa soittotunnit?", Aaro sanoi ovelasti. "Oih isä!! Saisinko todella?!, Prissy ilahtui.
Steph astui sisään ovesta.

"Kulta, Priscilla on saanut Olivialta upean soittimen. Eikö hän nyt saisi aloittaa ne soittotuntinsa?" "Öhh...", Steph empi: "En usko, että meillä silti riittää rahat. Tunnit ovat niin kalliita...."

"Rakas Prissy, ymmäräthän?", Steph sanoi ja halasi Priscillaa, joka jo pian rimpuili irti äitinsä otteesta.

"Äiti!!! Olenko muka joskus pyytänyt mitään?" "Eikö Morgan ole käynyt vaikka missä, ja minä vain kerran museossa?", Priss alkoi huutamaan itkien.

"Öh kyllä, mutta uusi kattokin pitäisi vielä maksaa", Steph selitti: "Aaro auta nyt vähän". "Minun milelestäni meillä olisi kyllä rahaa pariin tuntiin", Aaro sanoi ja häipyi ennenkuin Steph ehtisi sisäistää hänen sanomansa jutut. Aaro ei ollut kuvitellut Stephin olevan näin kireä.

"No....", Priss sanoi ja jatkoi: "Siinä tapauksessa en aoi enää olla täällä. Pidän Morganista, mutta en siitä, että minä en ole hänen arvoisensa", Priscilla änkytti ja kyynelehti.

"Kulta, ei se noin ole...", Steph yritti lohduttaa, mutta Prissy juoksi jo kaukana edellä. Aaro Stephin takana katseli tilannetta kuitenkin haluamatta puuttua siihen. Hän uskoi tyttärensä viisauteen. "Mutta kulta, Morganilta puuttuu isä...", Steph kuiskasi niin hiljaa että vain hän kuuli sen.

"Morgan!!!!", kuului alhaalta Prissyn huuto. Morgan tiesi, että hänen olisi paras nousta ja heti, sillä muuten Priss ei pitäisi häntä enää hyvänä tyyppinä.
 

Priscilla juoksi jo eteisessä. "Ei minun tarvitse kestää tätä enää...", Prissy ajatteli.

Takapihalla: "Priss, miks me ollaan täällä? Etkai sä vaan...?", Morgan kauhistui. "Kyllä, mä en enää haluu elää epätasaarvossa. Sä voit jäädä jos haluut" "Ei, mä tuun myös, en vois elää, jos en tietäis missä oot", Morgan huokaisi. Hän halusi siskolleen vain parasta. Prissyn oikukkaaksi kehittynyt luonne vain välillä kävi hänen hermoilleen.

"Ootko varma et haluut tehä tän Morgan, voit vielä palata", Priss kysyi. "Joo-ooo", Morgan sanoi hiljaa. "Priss, musta tuntuu, et meidän pitäis palata. Äiti on varmana tosi huolestunut jo nyt..." "Ei, en jätä tätä kesken..", Priscilla päätti.

"Aih, oksa tai joku risu osu mun silmään", Morgan kivahti jo alkumetreillä. "Idiootti, jos me halutaan selviytyy jonnekkin, mihin voidaan laittaa teltta, ni et voi jo heti ekassa mutkassa valittaa", Priss pomotti.

"Jos sä haluut, et tää onnistuu, niin lopetat haukkumisen", Morgan oli puolustuskannalla. *hiljaisuus* "Okei"

"Hieno sisko!", Morgan kehui Prissyä kuin koiranpentua. "Mut palataanko me joskus?", Morgan mietti. "Joo, mut sit ku aika koittaa"

"Mistä tiedät milloin aika koittaa?", Morgan kummasteli. "Tiedän vaan..."

"Kato, pelto! Eikö me voida laittaa teltta tohon pellon laidalle?", Morgan innostui. "Eip", Prissy pudisteli päätään: "Siitä meidät voidaan bongata helposti".

"Voude, järvi", Morgan ihasteli heidän kuljettuaan jo reilun tunnin. "Jos tästä läheltä löytyy hyvä paikka, voidaan tulla tänne kalastamaan!", prissykin innostui.

"Hihihi, otin mukaan Nunnu tyynyni", Prissy heitti iloisesti ja löi hellästi Morgania tyynyllään.

"Heehh, luuletko, että minä lähtisin minnekkään ilman tyynyäni?", Morgan sanoi ja nauroi.

"Hei kummallista! Tuolla on talo!", Priscilla ihmetteli. "Mennään heti kattoo!!", Morgan innostui.

"Jos me muutetaan tohon tönöön, niin voidaan kalastaa tässä sillalla, yhdessä", Morgan suunnitteli iloissaan.

Anteeksi bugi) Priscilla pysähtyi nyt vuorostaan empimään: "Talo, oletko varma, etteti siellä asu ketään?" "No me voidaan tarkistaa ja jos asuu, niin laitetaan teltta tohon missä äsken oltiin"

"Mut oon kuullu, et täällä asuu isojalka", Priscilla kuiskasi varovasti. Ikäänkuin, ettei isojalka kuulisi.

"Heheh", Morgan nauroi hauskaa nauruaan: "Ei sellasii olekkaan, älä oo tyhmä!"

"No olkoot, mut jos siell on sellanen, ni se syö sut sillä aikaa, kun mä karkaan" "Hihihihii, joo voi syödä mut", Morgan räkätti jo melkein kippurassa.

"Mäpä käyn tsekkaamassa", Morgan sanoi ja juoksi mökin kuistille. Olisiko tässä nyt sitten heidän asuntonsa lähiviikoiksi?

 

Hohhoijaa, tuon tänne iskeminen oli kärsimystä. No nyt on ainakin tehty jotain tämän eteen ja hyvä mieli. Ja tsekatkaa muuten tuo uusi otsikkokuva. *tykkää siitä*