Uudet default silmät jälleen!! Osa tulikin aikaisemmin kuin mitä höpisin hahhhaa ;D Tarinaan---->

Steph heräsi taas Pierren huoneesta. Omassa huoneessakaan hän ei voinut nukkua, sillä siellä oli kosteusvaurio ja seinät olivat lievästi homehtuneet.

Stephin koko huone päätettiin uusia ja sen sisustuskin muuttui. Hänen makunsa mukaiseksi tietenkin! Steph rakasti nukkejen keräilemistä, joten hän sai niitä pari ja ison hyllyllisen leluja. Siis keräilymielessä. Eihän niin iso tyttö kuin Steph enää leikiXD
 

"Kulta, kun Steph sai uuden huoneen, niin pitää sinun saada synttärilahjat, vähän myöhässä tosin", Kate sanoi ojentaen lahjaa Pierrelle. "Oi kiitos!", Pierre huudahti.

"Minulla on myös sinulle jotain", sanoi Armas tullessaan paketin kanssa poikansa huoneeseen. "Älä avaa vielä, odota, että pääsen töihin", Armas sanoi ja hiihteli nopeasti pois. Hän ei ollut varma miellyttäisikö lahja Pierreä.

Niin hän taas meni armeijan autoon.

Pierre sai lahjapaketeista uuden  Applen läppärin ja i-podin. Nyt hän pääsisi mukaan nettielämään, kuten kaikki lukiolaiset.

Tasa-arvon vuoksi, piti Stephillekkin hankkia oma tietsikka.

Uusi sänky oli niin mukava, ettei tehnyt mieli nousta ollenkaan ylös.

"Steph, kello on jo 15 vaille, sinun pitää juosta, että ehdit bussiin!", Kate huusi keittiöstä ja Steph alkoi vääntämään itseään hereille.

Pierrellä ei ollut heräämisvaikeuksia. Hän halusi saada hyvän tokarin ja opiskeli aina kävellessäänkin, jopa matkalla kohti bussia.

"Ensimmäinen lukiopäivä", Pierre huokaisi ja lähti innokkaasti bussia kohti.

Armas saapui kotiin vähän aikaa lasten kouluunlähdön jälkeen.

"Haluatko syötävää?" "Et syönyt mitään aamulla", Kate huolehti. "Ei oo nälkä ja mull ois vähän asiaa...", Armas vastasi vähän huolestuneesti.

"Kerro mitä vain, minä kuuntelen, enkä rankaise", Kate sanoi ja laittoi kätensä miehensä käden päälle. "Ei mitään sellaista" "Kate rakas, olet tärkeintä maailmassani, mutta sain kutsun Kaunialan sotaan ja minun pitää lähteä jo tänään", Armas selitti vakavana. Kate sai shokin. Hän ei pystynyt hengittämään ja juoksi ulos.

Armas antoi hänelle "tekohengitystä". Kyyneleet tulvivat Armaksen silmiin ja hän rutisti vaimoaan kovaa. "Kate....minä en voi päättää siitä.."

"Ei...minä pelkäsin juuri tätä...en voi tehdä mitään... se saa tuntemaan itsensä heikoksi", Kate nyyhkytti ja yritti hymyillä.

"Kate, minä lupaan palata. Pysyä hengissä vuoksesi, vaikka jalkani amputoitaisiin..", Armas yritti lohduttaa. "Tämä oltaisiin tietenkin voitu välttää, jos emme olisi muuttaneet tänne", Kate huusi ja itki. "Noh, Kate älä nyt", Armas rauhoitteli selvästi epäselväjärkistä Katea.

"En voinut pelastaa perhettäni silloin ja nyt en saa sinua jäämään" "En halua elää enää. Olit lasten rinnalla ainoa iloni", Kate huusi lohduttomana. "Jotkut asiat eivät ole minun päätettävissäni", Armas sanoi ja alkoi myös itkemään. Ovi kävi. Lapset tulivat koulusta. "Minun mielestäni meidän pitäisi kertoa lapsille", Armas ehdotti. "*Nyyhks* hyvä on sitten", Kate sanoi ja pyyhki kyyneliään.

Perhe kutsuttiin paikalle. "Meillä olisi asiaa", Kate ilmoitti kylmän viileästi ja yritti pidätellä kyyneliä. "Te saatte neljännen WOHOO!!!", Pierre alkoi tuulettamaan. "Ei nyt sentään", Armas naurahti.

"Se on jotain....pahempaa", Kate sanoi ja lasten kasvot valahtivat valkoisiksi. "Äiti....mitä nyt?",Steph kysyi peloissaan.

Yhtäkkiä Kate alkoi itkemään: "Isänne on kutsuttu sotaan ja hän joutuu lähtemään tänään juuri sinne, missä perheeni kuoli vähän aikaa sitten", Kate huudahti lohduttomasti. Suuri kyynel vierähti hänen poskelleen.

"Eli siis emme näe isää enää ikinä...?", Steph kysyi ja alkoi itkemään. "Älä itke kuin likka!", Pierre suuttui.

Sanoistaan huolimatta hänkin alkoi itkemään ja lohduttamaan pikkusiskoaan. "Steph...anteeksi" "Muistakaa, että on aina toivoa siihen, että palaan", Armas sanoi ja nousi pöydästä. Kate yritti vielä ottaa häntä hihasta kiinni. "Kate, sinä olet lapsellinen", Armas sanoi lempeästi vaimolleen.

Armas nousi taksiin enempää hyvästelemättä, mutta auton sivupeileistä saattoi nähdä, kuinka hän itki niin paljon, että kyynelillä olisi voinut täyttää suihkulähteen. "Hyvästi rakkaimpani", hän huusi vielä ikkunasta.

Pihalle jäi lohduton ja tyhjä perhe. Kaikki seisoivat pihalla, katsoivat maahan ja toivoivat, että tämä kaikki oli erittäin todentuntuista painajaista.

Sisällä Kate otti syliinsä juuri heränneen Sebastianin, joka oli kuullut kaiken ja itki nyt vuolaasti pieniä kyyneliä. Hän oli ymmärtänyt kaiken. "Sebu kulta, kaikki järjestyy", Kate yritti rauhoitella lastaan värisevällä äänellä, mutta turhaan.

Kate halusi muuttaa tyyliään, sillä kaikki vanha muistutti Armaksesta. Hän laittoi mustat lasit, ettei kukaan huomaisi sitä, kuinka hänen silmänsä kostuivat jokaisesta hänelle sanotusta sanasta. Kate oli täysin murtunut. Armas ei ollut antanut hänelle edes aikaa ajatella asiaa.

Pierrellä olisi nyt edessään suuri vastuu perheensä huolehtimisesta.
 

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kolmen vuoden päästä:

"Lapset, bussi tuli, yrittäkäähän jo nousta! Vaikka on ensimmäinen koulupäivä kesäloman jälkeen, ette silti voi myöhästyä!" "*Epämääräistä muminaa*"

"Ollaan jo melkein valmiita"

Pierre oli jo lukion kolmannella, eli hän valmistuisi tänä vuonna.

Lukion ensimmäisellä oleva Stephanie Remes.

Sebastian Remes, viidesluokkalainen.

Kate Marie Remes, kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti.

"En jaksa enää tätä työtä", Kate valitti joka aamu.

Armaksen lähdön jälkeen Kate oli rakentanut suuren talon vanhan tilalle. Kate oli saanut paljon sotakorvauksia miehensä takia.

Kuten lasten ilmeistä pystyy päättelemään, he olivat jo oikein pirteitä ja onnellisia, mutta oli monta asiaa mistä ei saanut puhua, kuten "sota" tai "palaaminen".

"Nyt Seb, ota koppi!", Steph huusi veljelleen. "Joo, mä yritän..." "Hyvä, hyvä", Steph naurahti ja heitti.

"Hieno koppi Seb!", Steph huudahti ihastuksissaan. "Oon harjotellu", Sebastian vastasi onnellisena. Hän ihaili siskoaan paljon.

"Hei Seb, alkaa olla jo myöhä ja mun pitäis tehä läksyt, leikitään huomenna", Steph sanoi. "Joo, käy hyvin", Sebastian vastasi iloisena.

Niin Steph alkoi tekemään esitelmäprojektiaan tietokoneella. Hän otti koulun tosissaan.

Pierre oli kasvanut taiteelliseen suuntaan ja saikin työn maalata äitinsä perijämuotokuvan. Hän ei ollut uskonut sitä, että Kate olisi enää koskaan onnistunut hymyilemään noin kauniisti.

Stephkin rakasti taidetta, musiikin muodossa ja ottikin kotipianotunteja.

Mutta Kate ei ollut niin onnellinen, kuin antoi olettaa. Aina iltaisin, kun hän oli menossa nukkumaan, hänen ilmeensä muuttui sellaiseksi, minkälainen se oli ollut aina Armaksen lähdön jälkeen.

 

 

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Toivottavasti osa onnistui. Stäseuraavassa osassa on perijänvalinta!!!! Vindoin, kuinkakaohan kauan olen sitä jo lupaillut!! :D Ei no mutta kommentteja satelee eiks nii?