~Kokeilin nyt tuollaisen otsikkokuvan tekemistä. Kuten huomaa, en osaa muokata kuvia, eikä miulla ole mitään blingejä, joita voisin tökätä siihen. Jouduin tyytymään heijastuksen, kirkkauden ja värien kylläisyyden muutteluun. Ois kiva tietää, millä ohjelmalla on hyvä muokata kuvia! Ja sitten se jakso.... hihihi, siellä on ylläri, mutta jos aikoo sen takia lukee tän, ni ei kannata. JA jos ei oo lukenu aikasempii osia, ni se on vähän outoXD

 

----------------------------------------------------------------

 

"Onneksi siitä kuitenkin selvittiin", Steph ajatteli väsyneenä. Hän toivoi elämänsä nyt asettuvan aloileen ilman minkäänlaista draamaa. 

"Prissy, en olisi pystynyt eroamaan sinusta", Steph sanoi hellien pientä tytärtään. Steph tuijotti pitkään tytön kauniin harmaisiin silmiin. Ne kimalsivat kuin jalokivet. 

"Haluaako pallero-Priss tulla iskän syliin?", Aaro lässytti Priscillalle. "Tietenkin", Steph sanoi hymyillen ja antoi Prissyä Aarolle.

Aaro kuitenkin jutteli pikkuiselle sen olessa Stephin sylissä. "Oi miten kaunis tyttäremme on!", Aaro huomautti. "Tottakai, hän on perinyt sinun silmäsi", Steph huomautti. "Toivottavasti hän ei kuitenkaan peri minun leveää nenääni", Aaro naurahti. Häntä ei haitannut ulkonäköasiat.

"Hänestä tulee tietenkin yhtä kaunis kuin sinusta", Aaro kuiskasi. Steph hymyili takaisin: "Kiitos, kun uskoit minua". Aaro painoi Stephin lähelle itseään.

 

--------------------------------------------------

 

"Steph, mä en oo voinu kovin hyvin", Aaro sanoi eräänä iltana.

"Millälailla?" "Päätä särkee kokoajan", Aaro valitti. "Pitäiskö sun käydä lääkärillä tai optikolla?", Steph kysyi huolestuneena.

"No en kai minä mitään siinä häviä"

Aaro lähti vielä samana päivänä keskustaa kohti.

Ja kuinka ollakkaan, tuli lasit päässä takaisin. "Steph olit oikeassa, mä tarttin lasit", Aaro huusi vaimolleen.

 

---------------------------------------------

 

Seuraavana aamuna Steph huomasi jotain kamalaa kylppärissä. "Miten tämä voi olla mahdollista, kun en edes ole...." Stephin mieleen putkahti äkkiä Pirkka.

"Mitä voin tehdä?", Steph mietti kauhuissaan seonnut ilme kasvoillaan. Hän halusi pitää lapsen, mutta Aaron olisi varmasti vaikea sopeutua.

Aaro olikin Stephiä heti vastassa kylppärin oven ulkopuolella. "Hei, etkai ole vähän lihonnut!", Aaro kiusoitteli Stephiä tämän kustannuksella. "Et varmaan halua tietää, mutta kerron silti" "Tietää mitä?", Aaro kysyi ihmeissään.

"Noku Pirkka oli täällä silloin ja no sanotaan vaikka niin, että saan toisen lapsen" "Ep ei, älä pelleile", Aaro tiuskaisi. Hänestä Stephin väitteet kuulostivat vähintäänkin utopistisilta.

Aaro kuitenkin älysi että Steph ei valehdellut. "Ei ei ei", Aaro sanoi ja pudisti päätään: "Sinä otat abortin ja siinä se. Ei me haluta paholaisen lasta tähän taloon". Steph kauhistui kuullessaan nämä sanat.

"Aaro, vaikka oletkin mieheni, et voi pakotaa minua tappamaan omaa lastani. Jos et anna vaihtoehtoa, minä, Prissy ja pikku-Pirkka lähdemme täältä heti huomenna" "Muista että tämä on vanhempieni talo", Steph sanoi vahingoniloisesti hymyillen.

Aaro otti uhkaukset vakavasti: "No selvä, mutta kaikille sanotaan, että se on minun". Tähän Stephin oli pakko myöntyä. "Sovitaan niin"

"Sanotaan vaikka, että se on tullut minun isotätiin, Eeviin.

Kate oli kuullut kaiken. "Vai sellaista täällä puuhataan" "En kuitenkaan paljasta mitään, annan heidän elää siinä uskossa, että vain he tietävät"

"Sinä Priscilla saatkin jo nyt pikkusisaruksen"

 

------------------------------------------

 

Priscilla kasvoi nopeasti, kuten Stephin mahakin ja Prissystä tuli todella nätti.

Niin kaunis tyttö, koko perheen silmäterä.

Steph huomasi raskauden olevan viimeisillään ja laskettuun aikaan ei ollut enää kuin viikko.

 

Hän ravasi talossa ympyrää ja oli todella levoton. Prissyn syntymä ei ollut jännittänyt lähellekkään niin paljoa.

"Pian sinut unohdetaan tyttönen ja taloon tulee uusi vauva", Kate tokaisi pessimistisesti. Hänen mielestään Pirkka oli komeampi ja pelkäsi että lapsesta tulisi sellainen kaunokainen, että Prissyn voisi heittää roskikseen. 

 Steph ei kuitenkaan unohtanut esikoistaan. "Kulta, eikö olekkin jännittävää, kun saat siskon tai veljen?" "Od!!!", prissy huusi aina innoissaan tietemättä mitä sana "sisarus" tarkoitti.

Steph leikkikin usein Priscillan kanssa, kun Aaro ja Kate olivat töissä. 

 Priss oli mukava luonne. Kiltti ja mukava, eikä koskaan huutanut. Nojasi vain onnellinen hymy kasvoillaan äitiään vasten.

 "Äiti rakastaa sinua", Steph kuiskasi hiljaa tyttärelleen. Onko näissä kahdessa mitään samaa näköä?

Aivan turha kuva, mutta kuvaa Priscillan luonnetta oikein hyvin<3 

 "Heipsuli vei! Iskä lähtee nyt töihin, pärjäile siellä mahassa!", Aaro sanoi Stephin mahalle. He olivat sopineet Aaron olevan lapsen isä, eikä Pirkalle sanottaisi mitään.

 Seuraavana aamuna synnytys alkoi yllätysyllätys kaikkien ollessa töissä. Steph kirosi mielessään huonoa tuuriaan.

 Kaikki tuska loppui kuin seinään hänen saadessaan pienen nytyn syliinsä.

 "Oi, kun olet söpö tyttö", Steph lässytti vihreäsilmäiselle tytölle.

 "Saat nimeksesi....Morgan!!", Steph keksi.

 "Toivon vain, että Aaro ei välitä Pirkan silmistä." "Olen varma että ne tuovat hänelle paljon tuskaa", Steph mietti. Morganin kauniit, vihreät silmät olivat suoraan Pirkalta.

 Sebastianin huonetta ei viitsitty tuhota, joten Steph haki kellarista vanhan kehdon ja laittoi sen aulaan.

"Nuku hyvin Morgan" 

 

------------------------------------------------

 

 Morgan ei jaksanut nukkua kauaa, joten Steph esitteli pikku-Prissylle tämän siskoa. "Priscilla, tässä on...." "Ai sinä nukutkin"

 Ovi kävi ja Aaro tuli töistä kotiin. "Miksi et soittanut kun lapsi syntyi?", Aaro nuhteli Stephiä. "En halunnut sinun saavan potkuja" "Muuten, tässä on Morgan", Steph sanoi ja osoitti Aaron sylissä olevaa nyyttiä.

 "Sillä on vihreät silmät, mutta sanotaan vaikka, että ne tulivat tädiltäni", Steph sanoi. "Morgan....lapseni....", Aaro sanoi hiljaa. Morgan ei ehkä ollut hänen ikioma lapsensa, mutta hän voisi olla Morganille kuin oikea isä.

 

-------------------------------------------

 

Kaikki nukkuivat vielä. 

 Myös lapset nukkuivat kiltisti kehdoissaan. Pieni Morgan säpsähti avaimen ääneen ulko-ovessa, mutta jatkoi taas uniaan.

Vanha mies käveli sisään aukinaisesta ovesta.

 "Tämäpä on muuttunut sitten viime käyntini. Löytäisinköhän kuitenkin huoneeseeni" Mies astui sisään ensimmäisestä ovesta oikealla.
 

 "Kate, oletko se sinä?" "Minä palasin" Sängystä alkoi kuulua heräämisen ääntä.

 "Aaro, ei tarvitse tuoda aamupalaa sänkyyn", unenpöppöröinen Kate mutisi. "Mutta hyvänen aika!!!" "Armas!" "Minäpä, minä", Armas sanoi onnellisena. Hän katsoi Katen vanhentuneisiin, mutta yhä kauniisiin kasvoihin.

 "Tiesin aina, että palaisit ja ajattelin sinua kokoajan", Kate huudahti. "Shh, en halua herättää muita", Armas kuiskasi.

 
"No, tulisitko viereeni nukkumaan?", Kate kysäisi. "Tokihan minä" *hymy*

 "Itseasiassa minua ei väsytä, niin jään vain tähän makoilemaan. Nuku sinä" "No hyvä on, minua väsyttää"

 "Äiti, kuulin puhetta. Onko kaikki hyvin?" "Isä?!!!!", Steph huusi täysiä. "Rakkaani, oletpa kasvanut. Minne menet?" Steph lähti juoksemaan aulaan.

 "Minne menit?", Armas kysyi. "Isä, halusin näyttää tyttäreni" "Isä, Morgan. Morgan , isä". "No jopa on suloinen tyttö" "En arvannut sinun olevan jo niin vanha"

 "Herra Remes, emme liene koskaan tavanneet. Olen tyttäresi mies Aaro" "Oikein mukava tavata!", Armas myhäili: "Kunnon miehen olet napannut Stephanie"

 "Ja sinä otit hyvän vaimon. Käytätkö muuten mitään deodoranttia?" "Anteeksi mitä?"

"Isä, pidä Morgania" "Tyttö ei näytä yhtään Aarolta", Armas huomasi ja Steph muuttui punaiseksi. "Kyllä se Aaron on" 

"Tässä on vanhempi tyttäremme Priscilla", Aaro esitteli ylpeänä. Prissy oli kiltisti, vaikka se oli herätetty keskellä yötä. Morgan taas rääkyi kurkku suorana. 

 "Meillä on varmasti paljon puhuttavaa" "Mentäisiinkö keittiöön?", Kate tuli ehdottamaan.
 

 "Laitanpa nyt nopeasti jotain. Vaikka....keittoa!", Steph hääräsi keittiössä.

"Isä, mitä kaikkea sodassa tapahtui?", Steph kysyi heti uteliaana. "Noh..... 

 "Se oli yhtä suurta kuntoleiriä. Odotimme, kutsua rintamalle ja sitä odottaessa treenasimme. Maastolenkkejä ja muuta"

"Asuimme kolmen miehen hökkeleissä. Pienet vuoteet ja aivan vieri vieressä. Joka päivän jälkeen halusi vain nukkua ikuisuuden, jos siis yöllä sai nukkua" 

 "Kämppäkavereistani toinen jäi eloon, Jani. Oikein mukava mies. Esko....ei selvinnyt"
 

 "Ruoka oli usein pilalla ja jalkani osuikin kerran miinaan. Buranaa ei saanut, joten migreeni oli yleinen sairaus"XD

 "Joka-aamuinen kuntoilu oli pakollista selviytymisen vuoksi, mutta yritin selvitä teidän vuoksenne" "Ooh isä olet niin jalo", Steph sanoi ihaillen.

 "Kohosin arvoasteikossa hyvää vauhtia ja pääsin pois eturintamalta"

 "Katsoin usein tielle joka vei kotiin. Se oli ainut valonpilke ja toivoni vapaudesta. Toki taistelin täysin sydämin isänmaani puolesta".

 "Raatamisen keskellä. En toivo samaa kenellekkään. Taisteluita.....en halua edes muistella...."

 Lopulta pääsin kotiin. Kävelin tietä pitkin, jota pitkin olin aina halunnut kävellä. Pääsin pois, vain korkean ikäni vuoksi, mutta ainakin taistelin. Sota jatkuu vielä, mutta nuoret sotilaat eivät ole yhtään meitä vanhoja huonompia"

 "Joten olkaa te vain bisnesurillanne", Armas päätti luentonsa. "Olen niin onnellinen, että palasit", naiset huokaisivat yhteen ääneen.

 "Prissy, kuinka onnekas oletkaan. Sinulla on jotain mitä minulla ei ikinä ollut. Mummi ja vaari", Steph jutteli onnellisena.

 

Elo jatkui Remesten talossa.

Morganista kasvoi suloinen, mutta pippurinen pikku-tyttö. Kaikki Morganin tekeminen oli tarkkaan harkittua. 

 Prissystä samoin, mutta tämän huulet olivat turbokokoa. Priscilla oli tytöistä selvästi puheliaampi ja seurallisempi.

"Steph, olimme ajatelleet yhtä asiaa", Armas ja Kate sanoivat eräänä iltana Stephille. 

 "Noh mitä?" "sanoisitko sinä?", Armas kysyi Katelta. "No hyvä on. Minä ja Armas ajattelimme, että haluaisimme asua täällä ihan kahdestaan. Saimme toisemme uudelleen ja emme jaksaisi nyt lastenhoitoa. Toki rakastamme pikkuisia mutta..."

 "Äiti, kuinka voit tehdä näin. Ei meillä ole paikkaa mihin muuttaa" "Lupaamme auttaa siinä asiassa"

 "Ole kiltti ja puhu Aarolle", Armas pyysi. "Noh, minä kysyn, mutta olisin minäkin halunnut viettää aikaa isän seurassa", Steph mutisi. "Steph, sinä olet jo iso tyttö, et isin tyttö", Kate moitti. Puna nousi Stephin kasvoille. Tämän siitä sai, kun oli kauan erossa isästään.

"Me haluaisimme ostaa teille oman talon, näin kauniisti sanottuna", Armas sanoi Aarolle. "Toisin sanoen  ne haluu häätää meidät täältä", Steph marmatti. "Noh, mutta meillä ei ole rahaa", Aaro alkoi miettimään ääneen. "Hyvä on, maksamme koko hoidon", Kate luovutti. "Jiihuu, saan oikean palatsin!!!", Steph kiljui. 

"Ja me saamme olla kahdestaan", Armas sanoi ja muiskautti Katelle suudelman. "Ällöä tollanen", Steph kuiskasi. "Mites nyt alko lapsettamaan?", Aaro vitsaili. Steph oli selvästi kateellinen isästään. 

 "Enää pitäisi vain löytää sopiva talo", Kate huudahti. Naapurusto ei ollut ehkä täynnä taloja, mutta tonttitilaa löytyisi ja muutama vanha sisällissodan aikainen talo.

 

------------------------------------------------------

 

Noin!!! Rakensin omasta mielestäni ihanan talon Stephille ja Aarolle. Kuten jo joskus sanoi, en pidä nykyisestä talosta, joten se jääköön Katelle ja Armakselle. Jos jotakuta kiinnostaa, niin tuleva talo on tuolla metsän keskellä. Eli "maalla". Simkristalli on nykyisen talon päällä.