En sepusta nyt mitään. Haluan vain alkaa tekemään uutta osaa. Eli tämän jälkeen on kaksi osaa, niin sen jälkeen pääsen kuvaamaan uusia osia. (JEEE!)

 

Morgan epäröi vielä ovella. Entä jos siellä olisikin joku? Joku vanha kalkkis, joka räyhäisi ja soittaisi heti poliisit.

Morgan päätti, että riski oli otettava. Pelkkä teltta ei pitäisi heitä hengissä kovin kauaa.

"Vautsi, tääl on oikee keittiö!", Morgan ihasteli. Vanhanaikainen, mutta käyttökelpoinen.

Morgan katsahti toiseen suuntaan. Hän sai melkein sydänkohtauksen, kun näki pöydällä istuvan pienen, ruskeasilmäisen pojan. "Öö anteeksi kun tunkeilin, mä lähden heti...", Morgan sanoi nolona. "Eikä mitään, tuu tänne vaan", poika kehotti. Morgan astui varovaisesti lähemmäs.

"Mikä on nimesi punapää?", poika kysäisi. "Öh, Morganhan minä...", Morgan änkytti. "Jaaha, pojan nimi", poika naurahti. Morganilla nousi karvat pystyyn kiukusta: "Ei, en ole poika ja Morgan-nimi sopii yhtä hyvin molemmille!!!" "Hyvä, hyvä, näin muuten ikkunasta jonkun muunkin" "Aa, minun siskoni. Kutsunko hänet tänne?"

"Priss!!!! Tänne ja äkkiä, ei tääl oo isojalkaa!!" "Pris on kiva nimi", poika naurahti ja sai osakseen Morganin vihaisen mulkaisun.

"Hei vähän hieno..", Priscilla aloitti, mutta pysähtyi nähdessään Morganin vieraan pojan seurassa.

"Tässä on siskoni Priscilla", Morgan esitteli. "Minä olen Markus", poika esitteli itsensä.

"Mitä ihmettä sä teet täällä yksin?", Priss kysyi heti.

(Sori läpinäkyvyys) "Mitä itse teette täällä?" "Öh... se on pitkä tarina", Morgan sönkötti. "No kuulen sen ehkä joskus", Markus tokaisi. "Itse en vain kestänyt..." "Kestänyt mitä?", Prissy kysi heti uteliaana. "No vanhempiani, Äidillä on uus mies ja lapset. Se vaan unohti mut. Ei varmaan nytkään muista, et en oo siellä", Markku sanoi huolettomana.

"No, mut te saatte jää´ä tänne." "Mistä tiesit, että me tarvitaan nukkumapaikkaa?", Morgan kysyi ihmeissään. "No teill on teltta ja muuta sellasta" "Priss hei, et sä saa noin vaan mennä toisen sänkyyn!", Morgan huudahti kauhuissaan. "No mut jutellaan lisää myöhemmin. Nyt on jo myöhä, ni pitää mennä nukkuu.", Markku tokaisi.

"Kiitti kauheesti. Priss nyt mennään pystyttää teltta!"

"Eiku oota Morg. Te voitte nukkuu täällä, ni mä meen telttaan"

"Miks?" "Ei nytt hienoja neitejä voi laittaa ulos yöksi. Olkaa kuin kotonanne"

Markus pystytti teltan muutamassa sekunnissa ja ryömi sitten sisälle. Hänen elkeistään pystyi huomaamaan, että hän oli asunut metsässä jo kauan.

"No hyvä, me saadaan nukkuu sisällä. Nuku sä alhaalla, ni mä kiipeen ylös", Morgan selosti väsyneenä.

"Jos et kerro kenellekkään, ni sanon jotain", Priss hykersi. "No anna tulla" "Toi Markus on ihan sikasöpö!!!", Priss ihkutti.

"No ehkä sekin tykkää susta", Morgan nauroi. Ei hänkään pitänyt Markusta kovin rumana.

"Mä aion mennä sen kaa naimisiin", Priss kertoi ja kaivautui peiton alle.

"Joo varmaan. Mistä vetoo et se on etsintäkuulutettu", Morgan epäili heti.

Kumpikin vaipui uneen pehmeissä lakanoissa.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Aamulla Priss lauleli herättäen Morganin.

"AAH, ootko jo hereillä?"

"Joo, kävin kattoo oliks Markus teltassa, mut se oli lähteny jo", Priss sanoi lauleskellen ja pedaten sänkyään.

"Se on niin söpö"

"Tytöt, mä haluun näyttää jotain, mitä tuutte tartteen", Markus ilmoitti tullessaan ovesta sisään.

"Ai siis mitä?", Morgan kysyi epäluuloisena. "No etteti teidän tartte käydä tossa talon vieressä saavissa. Siell vähän kauempana mettässä on suihku", Markus selitti.

"Aa, no mennään sitten jo", Morgan sanoi ja lähti ovelle. Markus jäi kuitenkin seisomaan sängyn viereen, eikä Priss halunnut liikahtaakkaan Markuksen vierestä.

"No mitä vielä?", Morgan kysyi tuohtuneena. "Vaihtakaa eka vaatteet, siell on vähän kylmä, ku on viel näin aikanen"

(tytöt vaihtoivat vaatteet)

"Okei. Nyt mennään"

"Ei kai sinne oo kauheen pitkä matka?", Priss kysyi kauhistuneena. Hän ei halunnut joutua kävelemään kauheaa matkaa joka päivä.

"No ei, se on jo tässä"

"Tosta vivusta vaan väännellään ja sit alkaa tulla vettä. Se tulee järvestä"

"Ooh, t-e-i-t-k-ö s-ä s-e-n i-t-s-e?", Priss sopersi. "Joo, mull on ollu aikaa...", Markus sanoi vähän masentuneesti.

Prissyn ilme vakavoitui: "Ootko ollu täällä kauankin?" "Liian kauan, jo pari vuotta kohta"

Morgan päätti heidän antaa jutella rauhassa ja lähti mökille.

"Morgan! Oota mua!", Priss kiljui. "No minne sun poikakaveris jäi?", Morgan sanoi ivallisesti. "Se lähti hakee puita ja ruokaa. Eiks se oo söpö?"

"Mut en hylkää suokaan", Prissy lohdutti ja halasi siskoaan. Morganille tuli parempi mieli: "Mennäänkö kattoo jotain aamupalaa, ku ei jaksa enää mennä nukkuu?" "Joo, mennään vaan"

"Noh, ei tääl ihan kauheesti mitään oo..."

"Tuoremehua, pullo kiertoon!!!" "No jaa, kai sillä pärjää...", Morgan totesi: "Saat kyll opetella laittaa ruokaa"

Ruon jälkeen Morgan lähti ulos. Heti oven suulla hän näki Markuksen maalaamassa.

"Ai harrastaksä tällastakin?", Morgan ihmetteli. "Joo, ajattelin, et jos mä joskus kerron tarinaani, ni on kiva jos on kuvia siitä"

"Taidat olla aika hyvä", Morgan sanoi sarkastisesti ja katseli suttua Markuksen kankaalla. "No ei tää viel oo valmis"

"Ooh, mikä taiteellinen sielu!", Priss sanoi ihastellen. "Olen varma, että sinusta tulee suuri taiteilija" "Kiitos", Markus sanoi hiljaa.

"Mennäänkö etsii ruokaa?", Markus ehdotti pian. "Mä en sit metsästä eläimiä", Morgan sanoi topakasti. "Ei mitään sellasta"

"Markus ojensi Morganille ongen: "Priss etkö sä haluu?" "Noku madot on limasii...", Priss sanoi inhoten. "Mä tykkään kalastaa", Morgan sanoi innoissaan.

(Voi hyvä **** Mitä oon tehny tolle?!)

"No kokeile mun kaa", Markus luovutti. Priss käveli onnellisena Markuksen lähelle.

"Sä voit olla meidän onnetar" Nämä sanat saivat Priscillan hymyilemaan.

Koko päivä kuluikin kalastaessa.

Markus oli niin mukavaa seuraa, että tytöt eivät muistaneet edes ikävöidä äitiä.

Muutaman viikon päästä:

"Ihana päivä, taas", Morgan sanoi onnellisena: "Priss istuudu jo" "Noku en mä haluu liata mun mekkoo" "Kiitti, ku ootte täällä mun kaa. Tääl oli tosi yksinäistä ilman teittejä", Markus hymyili ja sai Prissyn punastumaan.

"Vaahtokarkit paahtoon!!!"

"Jääk! Se sytty taas!", Morgan huusi ja nauroi.

"Joo Priss, ei kantsi istuu, ku tääl on rottii", Markus pelotteli ja sai Prissyn hysteeriseksi.

"Ohops susi", Markus pelästyi ja päästeli muutamia sanoja suustaan. Morgan nauroi. Ei heitä pelottanut oikeastaan. Susi oli tullut monta kertaa heidän lu, eikä se mitään tehnyt. "Se varmaan haluu meidän päivälliskalat!", Morgan nauroi.

"Mä en kyll silti haluu jäädä tänne. Se on aika pelottava", Prissy sanoi ja perääntyi. "Okei, mennään jo sisälle", Markus sanoi ja nousi ylös.

Markus oli kömpimässä telttaansa, kun Prissy oli päättänyt kertoa ihastumisestaan. "Öh Markus?"

"Niin mitä?" "Saanko tulla nukkumaan kanssasi telttaan?", Priss kysyi varovasti. "Okei"

"Mee vaan" Prissy kömpi telttaan.

Morgan jäi orpona seisomaan teltan ulkopuolelle hakeakseen Prissyä nukkumaan. Nyt ei Pris tulisikaan.

Priscilla kertoisi tunteistaan Markukselle. Morganin silmiin tulvivat kyyneleet. Hän ei ymmärtänyt miksi.

Morgan seisoi kyynelet poskillaan tuvassa. "Miksi itken?", hän kysyi itseltään. "Ei Markus voisi pitää tällaisesta tytöstä. Hyvä kun edes on hädin tuskin tytön nimi" Morgan kauhistui huomatessaan: hän piti Markuksesta ja paljon.

Morgan yritti unohtaa. Aivan varmasti juuri nyt Prissy ja Markus juttelivat yhdessä, nauraen ja ehkä juuri ennen nukahtamista Markus antaisi pienen suudelman Prissyn poskelle.

Morgan itki, vasta nyt hän ymmärsi sen. Nukkumisesta ei tullut mitään ja Morganin silmät olivat tulipunaiset.

"Vaikka se kuinka sattuisi, en voi vain maata tässä", Morgan ajatteli ja nousi istumaan.

Hän käveli ovelle.

Teltasta kuului ääntä. Joku avasi vetoketjua.

Markus käveli ulos teltasta hakemaan kylmää vettä sisältä.

Morgan seisoi itkien ovella. "Mitä nyt MOrg?", Markus kysyi huolestuneena. "Minä..."

Markus halasi Morgania. Tämän sydän tykytti kovaa ja hänen kasvonsa muuttuivat punaisiksi. Halaus tuntui hyvältä.

"Mikä sulla on?", Markus kysyi. "Ei mikään, sähän tykkäät Prissystä vai?" "No kaverina, sitä se mullekki selitti. Mut me ollaan viel lapsia"

"Joo, mut mitä sä tarkotat?", Morgan kysyi. "No, sä oot must aika kiva ja...", Markus rutisti Morgania uudelleen.

"Joo kyll mäki tykkään susta" "Mä luulin, ettei tällasesta punapäästä voi tykätä", Morgan sanoi nolona. "Anteeks, jos loukkasin sua"

Markus pussasi Morgania poskelle ja tämä oli onnelinen.

"Kuule, älä palaa kotiin, vaan jäädään tänne ja sit isoina mennään naimisiin", Markus ehdotti. Morgan oli hämillään. Tämä oli kuin suoraan jostain elokuvasta. Se pieni talo preerialla, siinähän se pieni tyttö rakastui siihen pieneen poikaan. Morgan eli nyt tätä kohtausta täysillä. "Mull on nälkä"

"Huomenta!!", Priss sanoi pirteästi. "Kuule Morgan, me sovittiin Markuksen kaa, ett me ollaan vaan kavereita", Priss sanoi leikkien isoa, vaikka olihan hän jo ylasteella.

"Joo, ei se mitään. Mä tykkään Morganista", Markus sanoi ja Morgan punastui taas.

"Sä oot tosi söpö"

"Mut Priss, mä tiiän, et sä oot äidille vihanen, mut mä haluisin jo mennä kotiin", Morgan sanoi väsyneenä.

"Eikä, varsinkaan enää äiti ei antaisi mulle anteeksi", Prissy sanoi ja huokaisi: "Ei ne musta välitä"

"Mut ku me matkustettiin pois, ni nehän oli ihan kauhuissaan, kun näki meidän kiipeevän aidan yli. Ne on varmaan ihan huolissaan, eikä oo unohtanu. Me ollaan oltu tääl vasta pari viikkoa", Morgan yritti piristää. "No katotaan, jos voitais palata", Priss sanoi. "Ette te saa jättää mua!", Markus kauhistui. "Ehkä sä saat tulla mukaan?", Morgan mietti.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Steph oli vaeltanut jo kauan metsässä. "Olen varma, että he ovat jossain täällä.

Steph meni pienen mökin kuistille. "Tämä on viimeinen paikka jossa he voivat olla. Älkää olko kuollut", Steph toivoi itku kurkussa.

"Lapset!!", Steph huusi ja käänsi päänsä poispäin epäuskosta. Eivät kai he voineet olla elossa?

"Äiti!", Morgan huusi ja ryntäsi tämän syliin: "Minulla oli ikävä äiti" "Rakas, miten olit voinut karata noin, tai ei sillä mitään väliä ole"

Steph seisahti Priscillan viereen: "Priss...olen pahillani", Steph yritti.

Priss hyppäsi alas tuolilta.
 

 

Nääh.... Kauhistelin tosissani noita kuvakulmia, bugeja ymspkoja. Jes, enää kaksi, niin saan alkaa tehdä tätä taas:D Olen juonenkin miettinyt. Ne, jotka lukevat Laran Elämää, niin voin kertoa, että seuraava osa tulee viikonloppuna ja taas vaihteeksi pidän osasta. Heh, siinä tutustutaan muihin Laran ikäisiin tyttöihin ja poikiin. (muihinkin kuin Baraan Ja Elizaan) Kiitus.