Uusi osa VIHDOIN!! Olen siis tehnyt tämän kaaaauan sitten ja VOI KAUHISTUS, kuinka järkyttäviä osat kuvista ovat. Urheiluvatteet vaihtuvat kokoajan sen tyhmän taichijutun takia ja olen surkeasti joutunut muokkamaan rakennustilassa otettuja kuvia. Kuvakulmat ovat tyhmiä ja puhekuplat näkyy. Toison sanoen HIRVEÄÄ ja seuraavat kolme osaa tulevat olemaan samanlaisia, mutta sn jälkeen tulee uusi sukupolvi ja no everything changes. Haluaisin kyllä talon pitää, mutta katsotaan nyt.

"Hihhei! Eka koulupäivä meni putkeen!", Morgan riemuitsi bussin tultua pihaan. Morgan oli värikkään luonteensa ansiosta saanut paljon ystäviä.

"Hei Priss, puhelin soi!" "Vastaa sä vaan" "Haloo?"

"Priss tyhmä se on sulle", Morgan karjaisi. "Aaa oho", Priscilla vastasi pihalta, jossa oli istuttamassa Aaron kanssa kieloja.

"Vai että mulle. Ehkä se on mummi?", Priscilla arvuutteli.

"Hei mummi", Prissy sanoi iloisena kuultuaan Katen äänen puhelimesta. "Priscilla rakas ihana kuulla äänesi. Antaisitko nyt äidillesi?" Priscilla nyökkäsi kiltisti ja vei Stephille puhelimen.

"Hei äiti!"

"Niin sitä vain, että adoptoimme tänne Liisa tytön, kun tuli niin yksinäistä"

"Jaaha, että sai se sitten korvaavan meidän tilalle", Steph sanoi, paiskasi luurin kiinni ja alkoi murjottamaan. Siitä ei sitten selvittäisi ennen seuraavaa päivää.

Morgan päätti, ettei antaisi äidin pilata päiväänsä ja meni sängyllensä istuskelemaan ennen nukkumaanmenoa.
                 *kop kop*
"Tule sisään!"

"Minä täällä", Priscilla sanoi siskolleen ja pyysi tätä seuraamaan. "Mitä nyt?", Morgan ihmetteli. "Tahdon näyttää jotain tosi jännää, minkä älysin museolla"

"Katso sisko, tämä avain. Mihin luulet sen käyvän?" "Ooh, en oluutkaan ennen huomannut sitä!", Morgan ihmetteli: "Ehkä se on vara-avain huoneeseesi?", hän ehdotti.

"Ei, olen kokeillut jo kaikkea. Se on selvästikin avain erääseen juttuun. Kuulin siitä museolla!", Priscilla innostui. "Mennäänkö sitten kokeilemaan?".

"Siis mihin?", Morgan ihmetteli ja pälyili ympäriinsä. "Tuolla noin", Prissy sanoi ja käveli gargoilin luo.

"Sen pitäisi käydä tähän" "No kokeili jo!", Morgan hoputti jo innoissaan. Hän rakasti kaikkea tällaista salaperäistä.

"Kokeilen....Morgan! Tässä on kaksi avaimen reikää, mutta tämä avain sopii...", Priss ilmoitti laitettuaan avaimen paikoilleen.

"Nyt kun sanoit, voi olla, että olen nähnyt avaimen jossain...", Morgan alkoi muistelemaan: "Taisin olla pihalla leikkimässä, mutta en koskenut siihen..."

"No mitä sitten!! Mennään heti hakemaan se!", Prissykin innostui. "Joo hyvä!"

"Mene tosta ja sit käänny sinne kulmaan", Morgan neuvoi siskoaan.

"Äsh, olet liian hidas. Annakku mä näytän", Morgan möläytti ja kiilasi Prissyn ohi.

"Katso Priss, tuossa ja se on ihan samanlainen kuin se sinun omasi!", Morgan ihasteli.

"Jes, no nyt vaan kokeillaan", Priss totesi.

"Heheheheh, nyt minä saan mennä edellä!", Priss naurahti, mutta jäi silti odottamaan Morgania.

"Nyt vaan kokeile!", Morgan opasti. "Joo laitoin jo...."

"Mitään ei tapahtunut", Priss sanoi ja alkoi itkemään. "Morgan, älä pyöritä silmiäsi!", hän huusi surullisena.

"Eiku mä vaan...", Morgan aloitti suu ammollaan.

"Mitä nyt?", Prissy tiuskaisi. "Eiku käänny vähän!"

"Wow! Miten se tohon tuli?", Priscilla ihmetteli. "En mäkään oikeen tiiä", Morgan sanoi heti. "No Morgan, mennäänkö sisään?"

Huone oli vanha ja siellä oli valkoiset tikapuut. Seinät olivat kärähtäneet ja tapetit tuoksuivat savulle. Talossa oli varmasti ollut tulipalo, kun tämä huone oli vielä käytössä. Remontin jälkeen ei uskoisi, että tämä talo olisi joskus ollut sellaisessa kunnossa.

"No minä ainakin kiipeän", Prissy sanoi jättäen hölmistyneen Morganin oviaukkoon seisomaan.

Priss saapui yläkertaan ja siellä oli jotain uskomatonta. Viulu, nuotteja ja päiväkirja makasivat pölyisella lattilalla. Päiväkirja lojui vanhan matka-arkun pohjalla, jossa oli kiinni myös kirje.

"Täällä on upeaa!", Prissy kiljaisi ylhäältä ja Morganin alkoi tekemään yhä enemmän mieli kivuta ylös.

Prissyn oli aivan pakko kurkistaa kirjettä. Tämä on lahja sinulle pieni lapsi, joka pääset huoneeseeni. Soita soittamisen ilosta, mikä minullakin joskus oli...

"Ookoo, nyt minä tulen...", Morgan päätti.

"MOrgan, Morgan tule katsomaan!!", Priscilla huusi ja riemuitsi. "Varo ettet tipu koloon", Morgan varoitti.

"Katso", Priss esitteli viulua siskolleen. "Miksi juuri sinä saisit pitää sen?", Morgan kysyi ivallisesti. "No haluatko sinä muka sen?", Priss kysyi ihemissään.

"No en, testasin vaan", Morgan nauroi ja hymyili. Välillä Priscillaa ihmetytti hänen ja siskonsa erilaisuus. Ei vain ulkonäkö, vaan myös luonne ja käytös.

"Sinä voit saada tuon laukun ja päiväkirjan, mutta lue kirje ensin", Priss neuvoi. "Ahaa, mennäänkö nyt alas ja viedään kamat huoneisiin, kun on niin myöhä?", Morgan ehdotti.

"Okei, viedään vaan, mut ei mennä viel nukkumaan", Priscilla sanoi.

"Miks me ei voida viel mennä nukkumaan?", Morgan ihmetteli ja pomppi sohvalla. "Noku ootko miettiny sitä, että nyt äiti ja isi pääsee tonne kans ja ne varmaan ihmettelee mistä toi ovi tuli", Priscilla huokaisi.

"Tytöt, mitä te vielä täällä teette!", Aaro tuli olohuoneeseen vihaisena. "Morg, mitä tapahtu??", priss kysyi kauhuissaan. "Ovi...katos jonnekki!!", Morgan huudahti. "Mikä ovi", Aaro naureskeli. "Rakkaat, nyt meette nukkumaan, kun puhutte jo höpöjä", Aaro komensi: "Hop, hop"

Tytöt menivät kiltisti nukkumaan. Morgan kuitenkin päätti, ettei tutkiminen jäisi tähän.

Viulu sai kunniapaikan Prissyn huoneesta. Huomenna hän kysyisi äidiltään soittotunteja, kun viuluun ei nyt tarvinnut käyttää rahaa.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Aamu:

Aaro oli tullut Prissyn huoneeseen ja löytänyt viulun. "Kappas vaan! Taidanpa herättää hänet kauniilla soitollani", Aaro naureskeli omalle vitsilleen.

"Isä?", Prissy kysyi noustessaan vuoteeltaan. "Joo minä, mistä olet saanut tuon hienon soittimen?", Aaro kysyi heti. "Öh...mä sain sen mun kaverilta... Olivialta!! Joo, niin sain", Priscilla valehteli. Hän halusi säilyttää hänen ja Morganin salaisuuden.

"Sinun täytyykin kysyä äidiltäsi saatko aloittaa soittotunnit?", Aaro sanoi ovelasti. "Oih isä!! Saisinko todella?!, Prissy ilahtui.
Steph astui sisään ovesta.

"Kulta, Priscilla on saanut Olivialta upean soittimen. Eikö hän nyt saisi aloittaa ne soittotuntinsa?" "Öhh...", Steph empi: "En usko, että meillä silti riittää rahat. Tunnit ovat niin kalliita...."

"Rakas Prissy, ymmäräthän?", Steph sanoi ja halasi Priscillaa, joka jo pian rimpuili irti äitinsä otteesta.

"Äiti!!! Olenko muka joskus pyytänyt mitään?" "Eikö Morgan ole käynyt vaikka missä, ja minä vain kerran museossa?", Priss alkoi huutamaan itkien.

"Öh kyllä, mutta uusi kattokin pitäisi vielä maksaa", Steph selitti: "Aaro auta nyt vähän". "Minun milelestäni meillä olisi kyllä rahaa pariin tuntiin", Aaro sanoi ja häipyi ennenkuin Steph ehtisi sisäistää hänen sanomansa jutut. Aaro ei ollut kuvitellut Stephin olevan näin kireä.

"No....", Priss sanoi ja jatkoi: "Siinä tapauksessa en aoi enää olla täällä. Pidän Morganista, mutta en siitä, että minä en ole hänen arvoisensa", Priscilla änkytti ja kyynelehti.

"Kulta, ei se noin ole...", Steph yritti lohduttaa, mutta Prissy juoksi jo kaukana edellä. Aaro Stephin takana katseli tilannetta kuitenkin haluamatta puuttua siihen. Hän uskoi tyttärensä viisauteen. "Mutta kulta, Morganilta puuttuu isä...", Steph kuiskasi niin hiljaa että vain hän kuuli sen.

"Morgan!!!!", kuului alhaalta Prissyn huuto. Morgan tiesi, että hänen olisi paras nousta ja heti, sillä muuten Priss ei pitäisi häntä enää hyvänä tyyppinä.
 

Priscilla juoksi jo eteisessä. "Ei minun tarvitse kestää tätä enää...", Prissy ajatteli.

Takapihalla: "Priss, miks me ollaan täällä? Etkai sä vaan...?", Morgan kauhistui. "Kyllä, mä en enää haluu elää epätasaarvossa. Sä voit jäädä jos haluut" "Ei, mä tuun myös, en vois elää, jos en tietäis missä oot", Morgan huokaisi. Hän halusi siskolleen vain parasta. Prissyn oikukkaaksi kehittynyt luonne vain välillä kävi hänen hermoilleen.

"Ootko varma et haluut tehä tän Morgan, voit vielä palata", Priss kysyi. "Joo-ooo", Morgan sanoi hiljaa. "Priss, musta tuntuu, et meidän pitäis palata. Äiti on varmana tosi huolestunut jo nyt..." "Ei, en jätä tätä kesken..", Priscilla päätti.

"Aih, oksa tai joku risu osu mun silmään", Morgan kivahti jo alkumetreillä. "Idiootti, jos me halutaan selviytyy jonnekkin, mihin voidaan laittaa teltta, ni et voi jo heti ekassa mutkassa valittaa", Priss pomotti.

"Jos sä haluut, et tää onnistuu, niin lopetat haukkumisen", Morgan oli puolustuskannalla. *hiljaisuus* "Okei"

"Hieno sisko!", Morgan kehui Prissyä kuin koiranpentua. "Mut palataanko me joskus?", Morgan mietti. "Joo, mut sit ku aika koittaa"

"Mistä tiedät milloin aika koittaa?", Morgan kummasteli. "Tiedän vaan..."

"Kato, pelto! Eikö me voida laittaa teltta tohon pellon laidalle?", Morgan innostui. "Eip", Prissy pudisteli päätään: "Siitä meidät voidaan bongata helposti".

"Voude, järvi", Morgan ihasteli heidän kuljettuaan jo reilun tunnin. "Jos tästä läheltä löytyy hyvä paikka, voidaan tulla tänne kalastamaan!", prissykin innostui.

"Hihihi, otin mukaan Nunnu tyynyni", Prissy heitti iloisesti ja löi hellästi Morgania tyynyllään.

"Heehh, luuletko, että minä lähtisin minnekkään ilman tyynyäni?", Morgan sanoi ja nauroi.

"Hei kummallista! Tuolla on talo!", Priscilla ihmetteli. "Mennään heti kattoo!!", Morgan innostui.

"Jos me muutetaan tohon tönöön, niin voidaan kalastaa tässä sillalla, yhdessä", Morgan suunnitteli iloissaan.

Anteeksi bugi) Priscilla pysähtyi nyt vuorostaan empimään: "Talo, oletko varma, etteti siellä asu ketään?" "No me voidaan tarkistaa ja jos asuu, niin laitetaan teltta tohon missä äsken oltiin"

"Mut oon kuullu, et täällä asuu isojalka", Priscilla kuiskasi varovasti. Ikäänkuin, ettei isojalka kuulisi.

"Heheh", Morgan nauroi hauskaa nauruaan: "Ei sellasii olekkaan, älä oo tyhmä!"

"No olkoot, mut jos siell on sellanen, ni se syö sut sillä aikaa, kun mä karkaan" "Hihihihii, joo voi syödä mut", Morgan räkätti jo melkein kippurassa.

"Mäpä käyn tsekkaamassa", Morgan sanoi ja juoksi mökin kuistille. Olisiko tässä nyt sitten heidän asuntonsa lähiviikoiksi?

 

Hohhoijaa, tuon tänne iskeminen oli kärsimystä. No nyt on ainakin tehty jotain tämän eteen ja hyvä mieli. Ja tsekatkaa muuten tuo uusi otsikkokuva. *tykkää siitä*