Viime osassa siis Aaro ja Steph lähti pois yliopistolta...  Lukemaan vaan, en tosin takaa tämän osan laadukkuudesta...;(

--------------------------------------------------------

 

"Tässä on meidän lähikauppa""Pysähdytään hetkeksi, niin ostan vähän vaatteita meille", Steph sanoi rankan matkan jälkeen.

"Odota tässä, niin minä käyn nopeasti!" "Joo, mä katon vaikka tota breikkaajaa", Aaro heitti ja ihasteli Jounin upeita liikkeitäXD

"Kunhan kaikki rahat ei kulu siihen", Steph vielä sanoi ja ajatteli, että hänenkin pitäisi olla ostamatta liikaa vaatteita.

Stephin käteen tarttui kummallekin yksi asu ja vielä yksi pieni asu tulevalle lapselle.

"Otan nämä"

"Olen valmis", Steph ilmoitti ja Aaro heitti vielä parit kolikot hopeamiehelle. "Ei kai me kävellä loppumatkaa?", Aaro kysyi kauhistuneena. "Pakko, eikä tastä oo pitkä matka", Steph naureskeli.

Pian pari seisoi jo Remesten kotitalon edessä. "Siit on kauan ku viimeks olin täällä", Aaro totesi. "Jebu" "Uskalletaankohan me mennä sisään?", Steph mietti. "No miks ei, ovikin on auki", Aaro vastasi.

Steph sulki oven ja sitten koputti siihen.

Aulan ovesta asteli räsyiseen paitaan pukeutunut nainen. Steph juoksi tämän syliin.

"Äiti!!" "Ihana olla kotona" "Rakas, olethan muistanut syödä hyvin?", Kate huolehti onnellisena.

"Kyllä olen", Steph vastasi nöyrästi. "Kulta, onko tämä se paljonpuhuttu Aaro?", Kate sanoi ja nyökkäsi taaksepäin. "Joo, on!", Steph sanoi iloisena. Hän sai vihdoin esitellä Aaron äidille.

"Jaaha, vai sinä olet se onnekas, joka sai tyttäreni?", Kate ahdisteli Aaro-parkaa. "No minähän se", Aaro vastasi vaivautuneena.

"Kyllä sinä taidat olla oikein sopiva ja toivon, että mekin tulemme hyvin juttuun" "Olen anoppisi Kate", Kate esitteli itsensä.

"Kyllä, ja minä olen tyttäresi kihlattu ja hänen pienen lapsensa isä", Aaro paljasti vahingossa. "Siis onko teillä jo lapsi?!!", Kate huudahti kauhuissaan. "Eiku siis Steph on raskaana", Aaro sanoi nolona.

"Ooh se on tosi hyvä!", Kate tuuletti ja taputti käsiään. "Eräs asia minua vain vaivaa..." "No mikä?", Aaro kysyi. "Teidän on aivan pakko mennä naimisiin ennen kuin raskaus alkaa näkyä. Minä menin naimisiin vasta Pierren syntymän jälkeen ja se oli noloa ja syntiä", Kate opasti. "Te ette tee samaa virhettä"

"Öh, ei kai se niin paha ole?", Aaro kysyi hämmentyneenä. "Ei, se on ihan ookoo, jos menette heti naimisiin", Kate päätti. "Minä menen nyt juttelemaan Stephin kanssa, valmistaudu sinä kosintaan"

"Steph, et saisi olla raskaana ennen kuin olet naimisissa", Kate moitti tytärtään. "Äiti! Mistä lähtien olet ollut noin vanhoillinen?"

"Usko, että minä tiedän", Kate lohdutti. "No ei kai minulla ole mitään häitä vastaankaan", Steph sanoi.

"Haluatko minut Steph?" "Joo entä sä mut?" Näin suoritettiin pikavihkiminen;D

----------------------------------------------------

Aamulla:

"Te saatte tämän Pierren muokatun huoneen omaksenne ettekä joudu nukkumaan olkkarissa", Kate esitteli. Hän oli ostanut Pierren pikku komeroon parisängyn ja uudet tapetit. "Enjoy"

Pari asettuikin pian taloksi.

"Eikö meidän pitäisi hankkia töitäkin, ettei Kate joutuisi elättämään koko perhettä?", Aaro sanoi vaimolleen. "Tietty, mutta mä en voi vielä työskennellä, ku raskaus on jo hyvällä tolalla", Steph muisti. "Joo, mutta kannattaa hakee jo nyt, et on sen syntymän jälkeen paikka jonne mennä"

"Oot oikeessa"

Kumpikin sai töitä liikealalta.

Steph ei voinut mennä tosin töihin vielä, sillä aamuisin oli liian paha olo.

Raskaus eteni jo nopeasti. "Hei, onks sun maha kasvanu, vai oonks mä laihtunu?"

"Kato pikkunen, ku tääl on isi", Aaro aina lässytti vauvalleen.

Kate oli erittäin ylpeä mummi ja sävelsi lapselle oman laulun.

"Täällä on mummi", Kate sanoi Stephin mahalle ja tämä nauroi.

"Hei, se potkaisi", Steph huudahti. "Äiti kuuletko?" "Joo, ihan selvästi", Kate sanoi ja työnsi korvansa Stephin mahalle.

"Olen rinnallasi koko raskauden ajan", Aaro lupasi romanttisesti. Steph ei voinut muuta kuin hymyillä.

Steph ei suostunut olemaan tekemättä mitään. Hän huolehti aina perheen aamupaloista. Pidemmissä ruokalajeissa olisi pitänyt istahtaa harva se sekunti!

Aaro oli edennyt työssään ja oli päivät poissa. Siispä Kate ja Steph söivät usein kahdestaan. "Mm, hyvää on", Kate aina kehui Stephin muroja. Steph ilahtui, vaikka tiesi, että ne olivat vain pelkkiä murojaXD

"Selviätkö vähän aikaa yksin, kun lähden töihin?", Kate kysyi aamiaisen jälkeen. "Tokihan minä", Steph sanoi vastaukseksi muroja suussaan. "Taidanpa vaikka levätä koko päivän"

Pihalta kuului auton ääntä ja ulos astui komea punatukkainen poika.

Steph ryntäsi ikkunaan katsomaan äänen aiheuttajaa. Mitään ei näkynyt.

"Ehkä se oli isä?", Steph mietti kunnes kuuli takaalta tutun äänen: "Heissan Steph rakas!!"

"Pirkka, mitä hittoa teet täällä?!", Steph huusi suutuksissaan: "Miten kehtaat tunkeutua kotiini?"

"Ota iisisti kaunokainen", Pirkka flirttaili: "Taitaa olla oikea söpöläinen syntymässä. Sinun ja Aaron eikös se ollutkin niin? Mitä pikku äidille kuuluu?"

"Älä koske siihen", Steph sähisi ja otti pari taka-askelta. "Älä koske minuun!"

"Älä nyt viitsi, kai sitä kampuskamua saa tulla tapaamaan?", Pirkka naurahti. "Mieluummin ei", Steph pyysi. "Mitä nyt, en ole unohtanut sinua ja pidän sinusta vielä."

"Ei, sinun ei olisi pitänyt tulla tänne", Steph pudisti päätään tuskastuneena.

"Mitä sinä näät Aarossa? Etkö muista miten hauskaa meillä oli sinä yönä?", Pirkka sanoi ja halasi väkisin Stephiä. Tämä yritti pyristellä vastaan.

"Steph, tulen vielä takaisin ja silloin saat päättää lähdetkö mukaani", Pirkka sanoi ja alkoi tekemään lähtöä. "Kuvittelet vaan, en ikinä halua kanssasi mitään", Steph huusi vielä hänen peräänsä.

"Minkä sopan keitinkään?", Steph ajatteli. "Tästä tulee olemaan vain harmia Aarolle ja lapselleni..."

--------------------------------------------------

 

Stephin maha kasvoi seuraavina päivinä oikein silmissä.

Aarolla meni hyvin ja sai ylennyksiä melkein joka päivä.

Mikäs siinä ollessa, kun ei mitään jaksanut tehdä. Steph kuluttikin usein aikaansa telkkarin ääressä.

"Äitiii, mull on sulle ylläri", Steph huusi äidilleen ja ajatteli, kuinka vaikeaa olisi saada äiti taas puhaltamaan kynttilät. Hän ja Aaro olivat järjestäneet kakun Katen syntymäpäivien kunniaksi.

"Kulta, sinä tiedät että en pidä synttäreistä", Kate marmatti. "Äiti, ei vanhenemisessa mitään pahaa ole. Päinvastoin, voit jäädä pian eläkkeelle", Steph piristi äitiään. Tämä saikin tulevan mummin paremmalle tuulelle.

"Ei mitään pahaa", Kate ajatteli. Nyt hän voisi alkaa nauttimaan eläkepäivistä. Kauniinakin kun oli pysynyt.

"Tunnen, että se tapahtuu pian", Kate sanoi ääneen saatuaan kylmiä väristyksiä. Tai ehkä se johtui vain pakkasesta, joka hallitsi koko pihaa.

Kate oli ollut tällä kerralla oikeassa. "Aaro, minuun sattuu....", Steph kuiskasi hiljaa, koska pelkäsi kovaa puhumisen lisäävän tuskaa. Aaro oli täydessä unessa. "En pysty heräämään noin nopeasti", hän mutisi, vaikka häntä harmitti kovasti, ettei pystynyt olemaan auttamassa vaimoaan.

"Ohops, nyt sen kai pitäisi tulla....", Steph hätkähti.

Pian hänellä oli sylissään kaunis tyttövauva.

Se siristi vielä silmiään kirkkaalle valolle.

"Oi, kuinka oletkaan kaunis", Steph henkäisi. Tyttö oli saanut isänsä kauniinharmaat silmät ja isänsä ihon.

"Aaro, katsoppa tytärtäsi", Steph kuiskasi miehensä korvaan. "Oletko jo miettinyt nimeä?", Aaro uteli. "En, ajattelin, että sinä saisit päättää sen. Nimittäin, jos aiomme hankkia lisää lapsia" "Tottakai. Kävisikö tytön nimeksi Priscilla, isoäitini mukaan?", Aaro ehdotti. "Voi pikku Priscilla tyttömme" "Tervetuloa perheeseemme".

Prissy sai Stephin vanhan huoneen ja se sisustettiin väliaikaisesti noin<3

"Hei hei, Pris-rakas. Isä ja mummi lähtevät ilmoittamaan sinut kirkkoon"

"Käyhän se sinulle Steph, että jäät tänne lepäämään. Synnytys oli varmasti raskas", Kate kysyi. "Toki, toki", Steph myhäili.

"Haluankin olla vähän aikaa kahden tyttäreni kanssa"

"Eikö väestörekisteri kävisi anoppi?", Aaro anoi. "Ei, ei ja vielä kerran ei" "Lapsen pitää saada kuulua johonkin suurempaan!", Kate vastasi miettimättä.

"Kulta, nyt voit tulla äidin viereen nukkumaan", Steph sanoi ja alkoi lähtemään Priscillan kanssa omaan huoneeseensa.

Ovi aukesi ja Steph tiesi, että pahin oli saapunut.

"Mitä kuuluu söpöläinen?" "Ja ompa söpö tytteli!", Pirkka sanoi ivallisesti.

"Mitä sinä oikein haluat Pirkka!", Steph huusi ja melkein itki.

"Haluan elää kanssasi, mutta se ei onnistu. Olen huomannut sen", Pirkka kertoi ja otti Stephin syleilyynsä. Tämä yritti rimpuilla pois.

Pirkka kaatoi Stephin lattialle. "Jos kerran...", Steph aloitti. "Niin mitä?" "Jos kerran tiedät, ettet voi saada minua miksi tulit?" "Haluan vielä yhden kokemuksen kanssasi, et voi tehdä mitään", Pirkka myhäili kostonhaluisesti. "Mutta ole kiltti äläkä tee sitä Prissyn edessä", Steph vielä pyysi. "Hm, kaipa se käy"

Ulko-ovi kävi ja Steph pelästyi suunniltaan. "Aaro ole kiltti ja vie vielä roskat", Steph toivoi mielessään.

Tietenkin Aaro oli tullut suoraan katsomaan Prissyä. "Steph, kuinka saatoit!!", Aaro huusi tuskissaan, eikä suostunut myöntämään näkemäänsä.

"Selviäppä sitten tuosta Stephanie", Pirkka nauroi ilkikurisesti ja lähti.

Steph toivoi, ettei enää ikinä näkisi niitä kasvoja.

-------------------------------------

Koko yö kului puhumattomuudessa, eikä Steph saanut unta. Aaro ei päästänyt häntä Prissyn lähellekkään. Steph itki sitä, ettei tämä edes ollut, kuin puoliksi hänen vikaansa.

Aamulla Steph yritti alkaa hieromaan sovintoa. "Aaro, voitko jutella vähän?" "Saa nähdä.."

"Ole kiltti, minä en halunnut tätä. Hän tuli ja pakotti minut", Steph itki. "Uskoisinko", Aaro tuhahti epäilevästi. "Puhun aina totta sinulle", Steph sanoi ja toivoi, että Aaro luottaisi häneen, niinkuin hän Aaroon yliopistossa.

Aaro ymmärsi. Hän ei itsekkään ymmärtänyt, miksi antoi anteeksi. "Uskon minä", Aaro myönsi.

"Aaro, minä rakastan sinua kovasti" "Oho, oon jo kohta myöhässä töistä, puhutaanko myöhemmin?", Steph kysyi.

Aaro halusi luottaa ja luottikin tällä kertaa, mutta jos tämä toistuisi, hän ei aikoisi katsella sitä enemää.

--------------------------------------------------

 

Hiphei ja nyt lähen agilityyn!