Jo kolmas osa! Ja taloesittely alkuun, koska serkkuni niin vaati:D

Keittiö, ja olen laittnut tuota "valkoinenmökki" tyyliä, koska se on niin söpön näköistä.

Vanhempien huone ja petaamaton sänky. Samaa tyyliä taas! :D

Erittäin ruma kylppäri, koska en millään keksi mikä sopisi sinne.

Meidän ihana olkkari! Nuo hampparit ja kokis on sitten ArmaksenXD ja tuo kutomiskori on Katen. On niin pieni talo, ettei ole muuta.

Lähdin kaupungille, koska ompelimo oli saanut valmiiksi hääpukuni. Olin unohtanut asian kokonaan ja minulta puuttui puku, vaikka häät olisivat jo huomenna.

Ehsin kuitenkin ennen sulkemisaikaa ja sain pukuni ja vähän kaikkea muuta kivaa! Hih..

"Ihmettelet varmasti miksi ostan hääpukua?", minun oli pakko leveillä myyjäpojalle. "No ei nyt tule mieleen", sanoi poika vähän sarkastisesti. "Minäpä menen naimisiin humenna, sinä et!", oli minun pakko möläyttää ja lähdin sitten nopeasti yläkerran pukukopeille.

Olin ostanut ihanan asun itselleni! Ainakin minä pidin siitä kovasti. Kello oli jo kuitenkin niin paljon, että minut häädettiin kaupasta.

-----------------------------------------------------

Armas oli mennyt aikaisin töihin eikä ollut kertonut milloin palaisi. Olin hirveän huolestunut, sillä jos hän tulisi myöhässä pitäisi häät perua..

Odotin pihalla ja minun oli aivan pakko etsiä roskiksesta kolikoita. Toivoin hartaasti, ettei naapurin juoruämmät huomaisi mitään.

Välillä minun oli aivan pakko juosta sisään oksentamaan, sillä jännitin niin paljon..

Vihdoin Armas tuli töistä. "Kultaa, minä tulin!!", hän huusi minulle.

"Minä olen täällä!" "Tule heti tänne!", vastasin hänelle.

"Kulta, tiedätkö mitä, nyt voisit kutsua vieraat tänne.", sanoi Armas ja taputti minua olalle. "Aah joo", sanoin. Onneksi Armas oli tullut aika ajoissa.

Soitin perheelleni:"Äiti, etkö voisi matkustaa tänne ja tulla häihini?" , sanoin ja jatkoin:"Olen menossa naimisiin". Armaksen vanhemmat eivät päässeet, joten kutsuin koko perheen.

Armas oli soittaessani rakentanut söpön hääpaikan pihalle. Prinsessahäähaaveet olin saanut unohtaa vähävaraisuuden vuoksi ja eivät ne olisi olleet yhtään sen paremmat häät, kuin nämä. Pukuni olin sentään saanut!

Äitini ja isäni...

....ja ummoni, vaarini ja veljeni, kaikki pääsivät.

Työautonikin tuli hakemaan vielä minua, mutta tänään en menisi töihin!

"Aloitamme seremonian", sanoi Armas ja kaikki tulivat istumaan tuoleille. Minä ja Armas kävelimme kaarelle päin.

Vaihdoin juhla-asuun ja ainakin Armas tuntui pitävän sitä nättinä. Ehkä se oli kuitenkin vähän liioiteltu!

Kirsikanterälehtiä satoi päällemme. "Tahdotko sinä?" "Tahdon..."

"Minäkin tahdon.."

Tanssimme häävalssin ja vieraat alkoivat lähteä kotiin. "Hei hei mummi!, toivottavasti tapaamme edes vielä kerran...", sanoin mummille, enkä voinut olla itkemättä katsoessani haavoja veljeni kasvoissa.

Pukeuduin uuteen "asuuni" ja Armas odotti minua jo meidän huoneessamme.

(Anteeksi, kun tähän tuli tällainen vanha kuva, mutta en löytänyt parempaa.) Vähän ajan päästä nukuimme jo sikeästi.

Pian joutui Armas kuitenkin menemään töihin. Katsoin ikkunasta, kuinka hän kiipesi taas armeijan autoon. Minusta tuntui siltä, kuin hän olisi aina töissä.

Aloin tekemään iltapalaa itselleni ja mahani kasvoi. Pierre saisi pikkusisaruksen. Olin hyvin onnellinen.

Armas tuli tänään aikaisemmin ylennyksen takia. "Katsoppa Kate, minä hankin tuollaisin syöttötuolin pikku-Pierrelle, kun hän kasvaa niin nopeasti", sanoi Armas. "Kiitos, se tulee tarpeeseen", vastasin hymyillen. Minun pitäisi nauttia niistä hetkistä, kun Armas on luonani.

Koska olin taas raskauslomalla, ehdin hoitaa Pierreä paljon.

Iltapäivisin ehti Armaskin, koska uudet työajat olivat niin paljon paremmat.

Pyysin Armasta opettelemaan maalaamaan, sillä jonkun oli pakko maalata kuvat perijöistä. Minä en tietenkään voinut, sillä en voisi maalata itseäni.

Rahaa oli tullut jo sen verran, että saimme palkattua kodinhoitajan. "Kyllä, haluamme yhden nais... tai siis mieskodinhoitajan, mutta kaikkein paras olisi, jos sillä ei olisi sukupuolta ollenkaan" Tämä oli aina ongelmana XD

"Kate!, Pierre kasvaa pian!", huusi Armas keittiöstä ja kiiruhdin heti katsomaan.

Pierrestä tuli todella suloinen ja värjäsin hänen hiuksensa, koska silloin hän muistutti sugar sugar runen Pierreä. En pidä mustista hiuksista kovin paljon.

Ooh, kun mahani kasvoi isoksi.  Minulla olisi kohta suuri perhe hoidettavana yhdessä Armaksen kanssa.

Ensimmäinen yhteinen ateriamme: "Minä vastustan sen suuren tehtaan rakentamista tuohon viereen", sanoin. "Mutta rakas, se tuo paljon uusia työpaikkoja tänne", vastasi Armas. "Mutta minä en pidä siitä, kun luontoa saastutetaan...."

Ensilumi satoi.

Pierre ja Armas lähtivät minun kehoituksestani leikkimään pihalle. "Katsoppa Pierre, tuo on l-u-n-t-a", lässytti Armas Pierrelle. "Oohh", pääsi Pierren pienestä suusta.

"Katto iti, minä uin!", huusi Pierre onnellisena lumihangesta.

"Tuleppa nyt pois sieltä, ettet vilustu", huolehti Armas ka nosti Pierren pois syvästä hangesta: "Katsoppa Pierre, tässä kohtaa ei ole yhtään yhtä syvää"

Armas kuuli yhtäkkiä huutoa, minun huutoani: "Armas nopeasti tänne!"

Kyllä, olin synnyttämässä. Pihalla! Olin yrittänyt lähteä heidän kanssaan pihalle mutta, synnytys olikin alkanut.

(Huomatkaa takana lumessa uiva Pierre) "Armas katso, se on tyttäremme!", huudahdin. Stephanie, pieni vaalea tyttö. "Stephi, tervetuloa perheeseemme", kuiskasin tytölle.

"Öh, olen tosi onnellinen, mutta minun pitää mennä töihin", sanoi Armas ja laski Stephin maahan. Olin surullinen. Tällaisena hetkenäkään työ ei antanut aikaa hänelle. "Aa, joo okei,,,", sanoin ja vein lapset sisälle.

-------------------------------------------------------

Tässä vielä lasten huone. En jaksanut sisustaa. Teen kyllä molemmille omat huoneet, mutta en vielä: n_n

----------------------------------------------------------------

Minun piti kirjoitaa tämä tosi nopeasti, joten voi olla vähän tönkkö ja julkaisemisaika ei todellakaan pidä paikkaansa.