Nyt alkaa paljon parempilaatuinen legacy. Kirjoitan minäkertojana Kate. Pysykää kärryillä!

Minun nimeni on Kate. Olen Remesin suvun kuudennen sukupolven nuorin lapsi. Tavoitteeni on perhe ja horoskooppimerkkini kaksonen.

Kaikki alkoi vanhempieni hääyönä. Äitini Elise tuli raskaaksi ja hän synnytti pojalleen Ramille pikkusiskon, minut.

(Vanha kuva) Talossamme asui myös isovanhempani. Olin kaikkien suosikki, eikä kukaan epäillyt sitä, etteikö minusta tulisi perijää.

Asuin suuressa talossa ja perheen kaikki lapset kävivät yksityiskoulua. Meillä oli hieno mersu, uima-allas takapihalla ja yläkerrassa pieni morsiammen pukeutumishuone.

Tässä ovat vasemmalta alkaen: veljeni Rami, isäni Otto ja rakas äitini Elise.

Mummoni Sheila rakasti puutarhatöitä ja hänellä oli oma pikku piha, jossa oli yksi omenapuu.

Tässä vielä vaarini Kalle.

Eräänä päivänä äiti tuli luokseni. "Kate rakas, meidän on puhuttava....." Säikähdin kunnolla hänen niin surullista ilmettään.

"Äiti, miksi olet vihreä!", kysyin. "Kulta, tänne tulee pian suuri sota, isäsi ja veljesi on pakko mennä rintamalle ja koska olen rintamamiehen vaimo, on minun tuettava häntä", äiti kertoi. "Samoin mummosi jää tänne vaarisi takia, mutta sinun ei tarvitse olla täällä." "Aika varmasti taloomme tulee pommituksia ja me kuolemme, mutta sinun on pakko mennä jatkamaan Remeksen sukua." "Muuta kauas ja perusta perhe, me pidämme yhteyttä niin kauan kuin voimme" "Mutta äiti!", minä yritin, mutta äiti laittoi sormen suulleni ja juoksin pois.

Parin päivän päästä en enää edes muistanut koko asiaa. Olin pelaamassa shakkia...

"Nyt on aika..", sanoi Elise minulle. En rimpuillut vastaan, sillä tiesin, että äiti ajatteli parastani. En voinut  olla pidättelemättä kyyneleitäni.

"Kulta, älä!" "Tiedän, että pärjäät..", äiti yritti lohduttaa minua.. Itkin kovaa ja kauan. Joutuisin muuttamaan yksin pois ja kauaksi kotoa. Olin vasta teini, en tiennyt selviäisinkö. Olisin halunnut paljon mieluummin kuolla kotona perheen kanssa, mutta velvollisuuteni oli jatkaa Remesin sukua.

Tein sen mikä oli pakko. Otin puhelimen käteeni, näppäilin vapisevin sormin taksin numeron....

.....kävelin perheen hyvästelemänä taksille päin ja......

....nousin taksiin. Nämä olivat hyvästit...

Katsoin taksin takaikkunasta ulos niin pitkään, kuin se oli mahdollista. Äiti ja mummi jatkoivat kotitöitänsä, kuin ei mitään olisi tapahtunut.

Luulin, että taksi veisi minut suoraan uuteen kotiini, mutta ei. Jouduin tulliin... Seisoin suuren viraston edessä aivan yksin.

Minut ohjattiin odotamaan suureen terminaaliin. Istuin sohvalla ja odotin.

Torkahdinkin välillä. Olin odottanut jo aivan liian kauan.

Vihdoin kuulutettiin kovaäänisistä, että Kaunialasta tulijat saivat lähteä. Sota olikin jo niin lähellä, että kaikki poislähtijät piti tarkistaa. Kiitin äitiä mielessäni, hän oli halunnut vain pelastaa minut.

Soitin heti taksin ja lähdin pihalle odottamaan.

Puin nopeasti mummon tekemän villapaidan päälle ja kävelin kadulla odottavalle taksille.

Seuraavana aamuna oli taksi tuonut minut suuuurelle ja tyhjälle tontille. Olin kauhusta jäykkänä. En tiennyt, että sen piti olla tontti eikä talo. Olin odottanut pientä suloista taloa, joka oli sisutettu valmiiksi, mutta ei...

Mutta jos esi-isäni olivat pystyneet tähän, pystyisin minäkin. Taksi oli kylläkin vienyt kaikki rahani, ja minulle oli jäänyt säästöistäni vain 4800...

Sain tehtyä pienen mökin, johon änkesin halpoja huonekaluja. Toin soppakulhon kotoa. Myös perijätaulut olin saanut mukaani, mutta laittaisin ne vasta sitten, kun taloani voisi kutsua taloksi.

Lähdin kaupungille seuran toivossa. Haluaisin lapsen pian, etten mokaisi velvollisuuttani.

Menin suurille baarimessuille. Yksi mies oli aika kivan oloinen.

Hänen nenänsä oli silti kyllä jotenkin eihyvä.

Juttelin hänen kanssaan, eikä mielipiteetkään käyneet yhteen. Hänestä ei tulisi isää yhdellekkään lapsistani.

Kävelin pettyneenä kotiin. Uudet kuteet olin sentään saanut.

Soitin treffipalveluun "Haluaisin aivan ihanan, hellyyttävän ja komean miehen", pyysin eukolta.

Tämä katsoi kristallipalloon ja mumisi jotain mantraa. Minä yritin kurkata myös, mutta tämä otti pallon pois läheltäni.

Tämä mies ei sitten ollut komea ollenkaan. Päätin treffit heti alkuunsa. Treffieukko ei ollut sitten kuunnelut toiveitani lainkaan.

Ilkeä mies toi palavan kakkapussin. Tulin kovin surulliseksi, sillä minulla ei ollut ystäviä, eikä perhettä ja sitten vieraatkin alkoivat tuoda kauheita kakkapusseja oveni eteen. Onneksi tässä kaupungissa oli myös ihania ihmisiä. Eräskin toi minulle upouuden tietokoneen.

Minä talloin pussia sammuksiin ja vein sen roskiin. Mistäköhän se mies oli tämän kakan ottanut. Koiraltaanko? Kaiken lisäksi kuume alkoi nousta.

Otin annoksen mummoni ihanaa keittoa. Se lämmitti mukavasti ja nälkäkin lähti. En ole nimittäin kovin hyvä laittamaan ruokaa.

Sen kerran, kun yritin laittaa ruokaa, syttyi uuni tuleen. Ei ole todellakaan minun päiv... viikkoni.

Onneksi sain sentään nukkua rauhassa. Olin onnellinen, kun sain mennä raskaan päivän jälkeen nukkumaan omaan kotiin. Olin juuri heräämäisilläni, kun kuulin eteisestä kolinaa... 

 

 

Noin!!! Oli kova homma tuossa. Toivon, että nyt tulee enemmän lukijoita, kun paransin laatua ja lisäsin tarinaa.

Kate on siis vanhan legacyn Sierran lapsenlapsenlapsenlapsen lapsi, eli sinällään tuttu tyttö.

Lasken silleen, että Kate on ensimmäinen sukupolvi. Toivottavasti oli mukavaa luettavaa. Laittakaahan kommentteja siihen;D