Pokemon on japanilainen lasten piirretty, jossa ukkelit pyydystävät örkkejä, joita kutsutaan pokemoneiksi. He taistelevat toisiaan vastaan näiden pokemonien avulla ja myöhemmissä jaksoissa pokemoneillen on myös kauneuskilpailuja. Me ollaan valittu tähän pätkiä, jotka on estetty Japanin ulkopuolella. 1. Tässä syy on konekivääreillä ampuminen. Pokemonhan on todella väkivaltainen ohjelma. Minulta kiellettiin lapsena pokemonit, koska niissä huudettiin niin paljon. 2. (Eihän kellään ole epilepsiaa?). 3. Tää on vähän tyhmä. 4.

Niin, minulla olisi sellainen ongelma, etten voi luoda miessimiä... Kun vaihdan naisen mieheen, niin peli tilttaa ja sammuu. Kokeilin accesorieskansion poistamista, mutta ei auttanut. Kaipaan apua...

23.4.10

Ajattelin vähän muutta tätä legacyä, kunhan saan nuo kaksi vikaa osaa ulos:) Ainakin itse pidän aiheesta. En tosin saa tuota sims clean pack installeria tomimaan kunnolla, joten toteutus ei ole niin laadukasta...

21.3.10

Aloitan nyt osan tänne tekemisen, sillä haluan tehdä tätä eteenpäin, mutta en aio tehdä sitä ennen kuin osat olen tänne laittanut. Tosin epäilen lukeeko kukaan tätä. No kunhan saan nämä valmiiksi tehdyt osat alta, niin alan panosta laatuun ja mainontaan.

---------------------------------------

29.1.10

Noin, en ole tätäkään unohtanut:) Olen yrittänyt korjata sivupohjaa ja se menikin kokonaan uusiksiXD En ole siihen vielä tyytyväinen, mutta yritän parhaani. Ja myös muuta olen tehnyt tänne!!! Huomaako kukaan? Poistin sen kaamean soittimen mikä on kiusannut minua kauan. Aah, rauha täällä taas^^U

---------------------------------------

Ajattelin pitää vähän taukoa tästä legacystä:( En siis kuitenkaan aio lopettaa, mutta haluaisin tehdä nyt pelkästään tuota toista tarinaani. Osa kyllä olisi valmis, mutta en jaksa laittaa sitä tänne, kun en niin innostunut ole nyt. Lupaan, että se kyllä joskus tulee:D

Uusi osa, taas, koska haluan todella päästä kuvaamaan Morganin lapsen elämää. Voin kertoa, että Prissystä tulee perijä, mutta kerron Morganista. Hänen elämänsä on paljon mielenkiinotisempi. Ei pelkkää teinihömppää. No jaa, eli teknisesti Morganista siis tulee perijä... Iha sama.

"Äiti....minulla oli....ikävä", Prissy sai änkytettyä. "Älä huoli, en ole vihainen", Steph lohdutti: "Olen ollut epäreilu ja nyt korvaan sen. Te molemmat olette sentään tyttäriäni".

"Ajattelin, että saisit nyt aloittaa viulutunnit", Steph lupasi. Priscilla hymyili: "Kiitos äiti".

"Aijaa, siis nyt on kaikki hyvin ja te lähdette. Olen taas yksin, niinkuin aina. No mutta kiitos, te olitte kivoja", Markus huokaisi.

"Ei, ei. SÄ voit muuttaa meille, eiks niin äiti?", Morgan hihkui. "En mä tunkee minnekkään", Markus oli vastaaan.

"Ei, kyllä sä tuut. Siitä tulee kivaa. Voidaan tehä taas kaikkee kolmistaan", Morgan iloitsi.

"Äiti?", Morgan katsoi anovana Stephiä. "Öh, en voi ottaa vierasta lasta kotiini. Se ei olisi edes laillista", Steph sanoi herättäen Morganin unelmistaan.

"Ei, se ei käy. Soitan mieluummin poliisille, että hakevat karanneen lapsen kotiin"

"No sitten jään tänne", Morgan sanoi ilkikurisesti Pirkkamaiseen tapaan.

"En jätä Markusta taas yksin", Morgan sanoi ja halasi ystäväänsä: "Äiti, hänen perheensäkin on jo hylännyt hänet joskus"

"Priscilla?", Steph kysyi hakien tukea esikoiseltaan. "Ei, en mäkään lähe ilman siskoani ja Markusta. Me ollaan liian hyvät kaverit"

"Nokun minä vihdoin löydän teidät, niin olette täysin vieraan pojan seurassa. Se huolestuttaa", Steph sanoi huolestuneena. "No olkoot, mutta ette kerro kenellekkään mitään, etteti poliisit käy kimppuun. Salatkaa kaikki hyvin. Sanokaa häntä serkuksenne", Steph sanoi luovuttaen.

Stephkin sai aikaiseksi hymyn, kun näki lasten iloiset ilmeet: "Mitä me sit ootetaan, mennään kotiin!", Priscilla huudahti. "Mutta rakkaat, kukaan ei saa tietää, että hän on meillä" "Joo-jooo", kaikki sanoivat pitkästyneinä. "No saako Markus tulla kouluun?", Prissy kysäisi. "Ehkä, meidän kyläkoulu on niin pieni", Steph pohti ja havahtui: "Mutta nyt nokat kotia kohti!!"

"Pieni mökki, kiitos, että suojelit tyttöjäni"

Kotimatka läheni loppuaan ja metsän reuna näkyi jo. "Pian ollaan kotona"

"Varmasti kovia kokenut poika", Steph ajatteli. Pojan suloiset kasvonpiirteet eivät kertoneet varmasti kaikkea.

"Ja tytöt ovat taistelijoita, kuten vaarinsa", Steph ajatteli tuntien ylpeyttä. Hänen pienet tyttönsä olivat selvinneet lähes kuukauden synkässä metsässä. Tällä teidolla Steph ei tosin voisi ylpeillä seuraavassa Martta-kerhon kokuksessa, johon hänet oli pakotettu.

"Mitäköhän minä olen  nyt luvannut?", Steph ihmetteli. Hän oli ottanut vieraan pojan kotiinsa. "Hohhoijaa, no kai tästä selvitään?"

Steph oli tilannut taksin, joten ei heidän sentään tavinnut kävellä montaa kymmentä kilometriä.

---

"Voutsi! Teillä on järkyn kokonen talo!", Markus ihasteli: "Meillä oli vaan pieni hökkerö, siis silloin kun asuin kotona"

"Steph, kuulinko lasten ääniä?", Aaro huusi ja juoksi etupihalle.

"Prissy, kuinka olen ikävöinytkään sinua?", Aaro sanoi ja rutisti ainoaa tytärtään. "Ethän enä karkaa?" "En ikinä!", Prissy huusi onnellisena. Isä rakasti häntä.

"Ja Morgan! Meidän ilopilleri!", Aaro iloitsi. "Isä!!!", Morgan sanoi ja rutisti Aaroa. Näiden sanojen hetkellä Aaro tunsi piston sydämmessään. Se ei tuntunut hyvältä.

"Jaah, kukas tämä sitten on?", Aaro ihmetteli nähdessään Markuksen. "Se on meidän uusi asukas", Prissy iloitsi.

"Kulta, tytöt asuivat hänen mökissään ja hän auttoi pikkuisia. Minun mielestäni meidän pitäisi ottaa hänet tänne", Steph ehdotti ja kertoi Markuksen tarinan.

"Jaaha", Aaro sanoi ja katseli Markusta korkealta: "Oletko sinä hyvä mies?" "Kyllä herra Remes, olen!", Markus sanoi kunnioittavasti.

Steph nauroi. Poikahan vaikutti nöyrältäkin.

"No mutta pikkuneidit. Minne majoitamme "serkkunne"?", Steph kysyi. "Se voi tulla mun huoneeseen", Morgan ajatteli. "Mitä?!", Steph huudahti kuullessaan Morganin jutut. "Eiks Markun voisi asua leikkimökissä?", Prissy vaihtoi puheenaiheen. "Sehän on hyvä idea!", Steph innostui.

"Täällä saat nukkua. Jos tulee kylmä, niin voit tulla sisälle" "Paljon kiitoksia. Eihän minusta ole vaivaa?", Markus sanoi nolona. "Steph naurahti: "Ei tietenkään. On mukava saada noin kohtelias nuori mies taloon. Tytöt kun eivät noin hyvin käyttäydy"

"Mukava sänky", Markus ajatteli Stephin lähdön jälkeen: "Ei minulla ole koskaan ollut tällaista"

"Juhuu!!! Tääl on kiva pomppiakkin!!", Markus innostui.

"Ei niin kiva yksin", Morgan naurahti ja hyppäsi sängylle pomppimaan säikäyttäen Markuksen.

"Tyttöjen vaatteet pitäisi vaihtaa, kun heillä oli samat kuteet päällä koko kuukauden", Steph ajatteli.

Tytöt saivatkin monta uutta vaatekerrosta, mutta Prissy halusi pitäytyä vanhassa tyylissään.

"Markus, etkö sinä haluaisi myös uusia vaatteita?", Steph kysyi.

"En voi pyytää sellaista", Markus sanoi hiljaa. "Tietenkin voit!", Steph huudahti. "No ainakin teen ensin sen eteen töitä"

"Voin hoitaa pihaa, kun asunkin sen lähellä" Tämä sopi Stephille hyvin. Markuksen leikkimökki oli nyt pihanhoitajan mökki.

Prissy sai aloittaa viulunsoiton. Onneksi. Stephkin huomasi miten ison virheen oli tehnyt. Mutta lopultakin Priscilla sai loistaa lahjakkuudellaan.

Koko perhe tuli iloissaan tanssimaan ja kuuntelemaan kaunista soittoa. Steph oli erittäin kiintynyt Markukseen.

Prissyn kasvoilla loisti aina hymy!

"Huomenn on paritanssia, joten sä saat olla mun pari", Morgan päätti kysymättä. Mikäs Markuksella olisi ollut vastaan. Eka koulupäivä olisi huomenna.

"Eka yö täällä", Markus ajatteli. Leikkimökki oli kodikas ja lämmin: "Onko oikeassa perheessä eläminen näin ihanaa?", hän kysyi itseltään.

"Tämän laillisuus...?", Steph mietti. Saisiko noin vaan ottaa toisen lapsen. Mutta jos hänet oli kerran jätetty heitteille?

Steph yritti haudata nämä ajatukset ja meni nukkumaan. Steph katsoi miestään hymyillen. Aaro oli juossut taas jälleen koko päivän etsimässä tyttäriään ja sai nyt ensi kertaa nukkua levollisesti.

---

Steph hyräili Spiritin teemaa laittaessaan croissantteja uuniin.

"Huomenta äiti!", Priscilla tervehti iloisesti. "Huomenta rakas, missäs muut?" "Morgan on pesemässä kasvojaan. Markuskesta en tiedä"

Sori noi merkit... Gash, kun en ole käyttänyt koodeja tuolloin...

Priscilla istuutui pöytään ja unenpöpperöinen Morgan hoippui keittiöön. "Menen rikkaisiin naimisiin, mutta onko pakko ensin kihlautua?", Priss jatkoi keskustelua äitinsä kanssa. "Huomenta aamuvirkku!", Steph vitsili Morganille. Tämä mutisi jotain epämääräistä vastaukseksi.

"No oisi kihlaus aika tärkeää", Steph selosti ja Markus saapui keittiöön. "No mutta huomenta sinullekkin!", Steph sanoi pirteästi: "Kuinkas nukuit?" Morgankin havahtui pikkuhiljaa koomastaan.

"Juu hyvin minä", Markus sanoi , eikä tiennyt oikein minne mennä. "Istuudu toki" "Saanko minä muka syödä?", Markus ihmetteli. "Joo-oo", tytöt viittoivat ja Matkus istahti tuolille.

Markus ei ollut koskaan syönyt mitään sellaista. Raaka kala oli ollut hänen ainoa ruokansa. "Kiitos", Markus änkytti nolona. Hänen oli vaikea ottaa jotain melkein tuntemattomilta ihmisiltä.

Steph huomasi tämän: "rentoudu toki, mutta bussi tulee kohta. Alkakaa jo valmistautua"

Markus epäröi ovella: "Ei minua haluta sinne" "Pah", Morgan tuhahti ja tönäisi poikaa eteenpäin: "Hyvin sinä selviät"

"En haluaaaa!!!", Markus huusi ja joutui pakottamaan itsensä eteenpäin"

"Tonne sisällekkö?" "No joo, ooksä unohtanu kaikki perusasiat?", Morgan tiuskaisi.

---

"Tamtidam", Morgan hyräili. Hän oli saanut kiitettävän kokeesta.

"Jee mä sain kympin!!!", Prissy riemuitsi. Tänään olisi hänen 16-vuotis syntymäpäivänsä. Heippa vaan peruskoulu.

Kuten arvata saattaa, Markuksen tokariin oli piirretty kutonen. "No pah. Onneks tänään on ees ne juhlat"

"Älä luulekkaan, että äiti antaa sun syödä kakkua ellet tee läksyjä.

Tytöt naureskelivat keskenään, kun kuuntelivat Markuksen ähinää. Läksyt eivät oikein maittaneet.

Onneksi niistä selvittiin ja ilta koitti. "Toivon maailmanrauhaa ja paljon karkkia!", Prissy päätti.

Kumpi huusi kovempaa, Morgan vai Markus?

"Hyvää syntymäpäivää!!"

"Tulkaa tekin syömään!!!", Priss huusi. Hän oli saanut kauniin asukokonaisuuden lahjaksi äidiltään.

"Markus ois yks pyyntö", Priss sanoi kärsivän näköisenä. "No?" "Jos sä voisit pestä noi kutees, ku muilla ei oo niin kivaa" Morgan hihitti hiljaa taustalla ja lappasi kakkua suuhunsa. "Okei...", Markus sanoi nolona.

.........................................

---

"Morg, mitä sä puuhaat?", Priss kysyi siskoltaan myöhemmin illalla. "Me mennään Markuksen kaa tänään telttaan yöksi, joten teen vähän popparii" "Miks te ette pyytäny mua?", Priscilla kysyi loukkaantuneena. "Noku ei sua varmaan kiinnosta" "No oot oikeessa", Prissy totesi. Ei häntä oikeastaan harmittanu se, että Morgan ja Markus olivat niin paljon keskenään. Prissyllä oli nyt hänen uudet lukiokaverinsa.

Morgan nukkuikin oikeasti yön teltassa. mitäköhän kaikkea he siellä supattivat?XD

"Huomenta", Prissy sanoi itselleen lauantaiaamuna.

"AAH ja pitäisi ehtiä kymmeneksi ostarille. Prissyn uudet lukiokaverit aikoivat järjestää muotinäytöksen teemana "lolita" ja olivat pyytäneet Priscillaa yhdksi malleista. "Kilian on söpö", Prissy ajatteli. Hänet hän tapaisi pian.

"Jos en laita niin paljon ripsaria...", Priss ajatteli ääneen: "Isä, voitko häipyä?"

"Entä jos hän ei pidä minusta?"

"Jos teen näin?" Prissy oli selvästi ihastunut.

Prissy päätyi ottamaan lapselliset mansikkapinnit pois. "Kilian......" "Ehkä muotinäytös on vain hämäystä. Ehkä hän vain keksi sen, että saisi minut treffeille?", Prissy mietti.

Vaatteet vielä päälle.

"Äiti, mä meen sovittamaan yhtä mekkoa ja tapaamaan Kiliania" "Ai jotain poikaa vain?", Steph kysyi ilkikurisesti. "Joo", Priss unelmoi.

"Mee vaan, mut älä sano Aarolle, se on vähän suojelevaa tyyppiä"

"Eli siis täällä. En tiiä missä Kilian on, mut kysyn Maisalta" Maisa oli yksi Prissyn luokkalaisista.

"Moi, mä tulin siihen muotinäytökseen. Missä Kilian?" "Aa, joo hyvä. Se on vastapäätä tätä liikettä", Maisa selosti mielellään.

"Kilian!!" "Priscilla!!", Kilian matki: "Tulitko sovittaa mekkoa?" "Joo, tulin mä"

"No hyvä. Tuoll on sovituskoppi", Kilian neuvoi.

" Priscilla näytät aika söpöltä", Kilian kehui ohimennen ja Prissyltä meni jalat alta. "sano vaan Prissy" "Okei Prissy"

"Kiitti ku kävit. Näytös on ens viikonloppuna" "Okei kiva, mä tuun", Prissy sanoi iloisesti ja heti vähän matkan päähän päästyään muuttui tulipunaiseksi.

Huh, alan olla jo aika nopea tässä...

Ja juu, tiedän että oli paljon virheitä, mutta enpä ala korjata. EI HUVITA.

En sepusta nyt mitään. Haluan vain alkaa tekemään uutta osaa. Eli tämän jälkeen on kaksi osaa, niin sen jälkeen pääsen kuvaamaan uusia osia. (JEEE!)

Morgan epäröi vielä ovella. Entä jos siellä olisikin joku? Joku vanha kalkkis, joka räyhäisi ja soittaisi heti poliisit.

Morgan päätti, että riski oli otettava. Pelkkä teltta ei pitäisi heitä hengissä kovin kauaa.

"Vautsi, tääl on oikee keittiö!", Morgan ihasteli. Vanhanaikainen, mutta käyttökelpoinen.

Morgan katsahti toiseen suuntaan. Hän sai melkein sydänkohtauksen, kun näki pöydällä istuvan pienen, ruskeasilmäisen pojan. "Öö anteeksi kun tunkeilin, mä lähden heti...", Morgan sanoi nolona. "Eikä mitään, tuu tänne vaan", poika kehotti. Morgan astui varovaisesti lähemmäs.

"Mikä on nimesi punapää?", poika kysäisi. "Öh, Morganhan minä...", Morgan änkytti. "Jaaha, pojan nimi", poika naurahti. Morganilla nousi karvat pystyyn kiukusta: "Ei, en ole poika ja Morgan-nimi sopii yhtä hyvin molemmille!!!" "Hyvä, hyvä, näin muuten ikkunasta jonkun muunkin" "Aa, minun siskoni. Kutsunko hänet tänne?"

"Priss!!!! Tänne ja äkkiä, ei tääl oo isojalkaa!!" "Pris on kiva nimi", poika naurahti ja sai osakseen Morganin vihaisen mulkaisun.

"Hei vähän hieno..", Priscilla aloitti, mutta pysähtyi nähdessään Morganin vieraan pojan seurassa.

"Tässä on siskoni Priscilla", Morgan esitteli. "Minä olen Markus", poika esitteli itsensä.

"Mitä ihmettä sä teet täällä yksin?", Priss kysyi heti.

(Sori läpinäkyvyys) "Mitä itse teette täällä?" "Öh... se on pitkä tarina", Morgan sönkötti. "No kuulen sen ehkä joskus", Markus tokaisi. "Itse en vain kestänyt..." "Kestänyt mitä?", Prissy kysi heti uteliaana. "No vanhempiani, Äidillä on uus mies ja lapset. Se vaan unohti mut. Ei varmaan nytkään muista, et en oo siellä", Markku sanoi huolettomana.

"No, mut te saatte jää´ä tänne." "Mistä tiesit, että me tarvitaan nukkumapaikkaa?", Morgan kysyi ihmeissään. "No teill on teltta ja muuta sellasta" "Priss hei, et sä saa noin vaan mennä toisen sänkyyn!", Morgan huudahti kauhuissaan. "No mut jutellaan lisää myöhemmin. Nyt on jo myöhä, ni pitää mennä nukkuu.", Markku tokaisi.

"Kiitti kauheesti. Priss nyt mennään pystyttää teltta!"

"Eiku oota Morg. Te voitte nukkuu täällä, ni mä meen telttaan"

"Miks?" "Ei nytt hienoja neitejä voi laittaa ulos yöksi. Olkaa kuin kotonanne"

Markus pystytti teltan muutamassa sekunnissa ja ryömi sitten sisälle. Hänen elkeistään pystyi huomaamaan, että hän oli asunut metsässä jo kauan.

"No hyvä, me saadaan nukkuu sisällä. Nuku sä alhaalla, ni mä kiipeen ylös", Morgan selosti väsyneenä.

"Jos et kerro kenellekkään, ni sanon jotain", Priss hykersi. "No anna tulla" "Toi Markus on ihan sikasöpö!!!", Priss ihkutti.

"No ehkä sekin tykkää susta", Morgan nauroi. Ei hänkään pitänyt Markusta kovin rumana.

"Mä aion mennä sen kaa naimisiin", Priss kertoi ja kaivautui peiton alle.

"Joo varmaan. Mistä vetoo et se on etsintäkuulutettu", Morgan epäili heti.

Kumpikin vaipui uneen pehmeissä lakanoissa.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Aamulla Priss lauleli herättäen Morganin.

"AAH, ootko jo hereillä?"

"Joo, kävin kattoo oliks Markus teltassa, mut se oli lähteny jo", Priss sanoi lauleskellen ja pedaten sänkyään.

"Se on niin söpö"

"Tytöt, mä haluun näyttää jotain, mitä tuutte tartteen", Markus ilmoitti tullessaan ovesta sisään.

"Ai siis mitä?", Morgan kysyi epäluuloisena. "No etteti teidän tartte käydä tossa talon vieressä saavissa. Siell vähän kauempana mettässä on suihku", Markus selitti.

"Aa, no mennään sitten jo", Morgan sanoi ja lähti ovelle. Markus jäi kuitenkin seisomaan sängyn viereen, eikä Priss halunnut liikahtaakkaan Markuksen vierestä.

"No mitä vielä?", Morgan kysyi tuohtuneena. "Vaihtakaa eka vaatteet, siell on vähän kylmä, ku on viel näin aikanen"

(tytöt vaihtoivat vaatteet)

"Okei. Nyt mennään"

"Ei kai sinne oo kauheen pitkä matka?", Priss kysyi kauhistuneena. Hän ei halunnut joutua kävelemään kauheaa matkaa joka päivä.

"No ei, se on jo tässä"

"Tosta vivusta vaan väännellään ja sit alkaa tulla vettä. Se tulee järvestä"

"Ooh, t-e-i-t-k-ö s-ä s-e-n i-t-s-e?", Priss sopersi. "Joo, mull on ollu aikaa...", Markus sanoi vähän masentuneesti.

Prissyn ilme vakavoitui: "Ootko ollu täällä kauankin?" "Liian kauan, jo pari vuotta kohta"

Morgan päätti heidän antaa jutella rauhassa ja lähti mökille.

"Morgan! Oota mua!", Priss kiljui. "No minne sun poikakaveris jäi?", Morgan sanoi ivallisesti. "Se lähti hakee puita ja ruokaa. Eiks se oo söpö?"

"Mut en hylkää suokaan", Prissy lohdutti ja halasi siskoaan. Morganille tuli parempi mieli: "Mennäänkö kattoo jotain aamupalaa, ku ei jaksa enää mennä nukkuu?" "Joo, mennään vaan"

"Noh, ei tääl ihan kauheesti mitään oo..."

"Tuoremehua, pullo kiertoon!!!" "No jaa, kai sillä pärjää...", Morgan totesi: "Saat kyll opetella laittaa ruokaa"

Ruon jälkeen Morgan lähti ulos. Heti oven suulla hän näki Markuksen maalaamassa.

"Ai harrastaksä tällastakin?", Morgan ihmetteli. "Joo, ajattelin, et jos mä joskus kerron tarinaani, ni on kiva jos on kuvia siitä"

"Taidat olla aika hyvä", Morgan sanoi sarkastisesti ja katseli suttua Markuksen kankaalla. "No ei tää viel oo valmis"

"Ooh, mikä taiteellinen sielu!", Priss sanoi ihastellen. "Olen varma, että sinusta tulee suuri taiteilija" "Kiitos", Markus sanoi hiljaa.

"Mennäänkö etsii ruokaa?", Markus ehdotti pian. "Mä en sit metsästä eläimiä", Morgan sanoi topakasti. "Ei mitään sellasta"

"Markus ojensi Morganille ongen: "Priss etkö sä haluu?" "Noku madot on limasii...", Priss sanoi inhoten. "Mä tykkään kalastaa", Morgan sanoi innoissaan.

(Voi hyvä **** Mitä oon tehny tolle?!)

"No kokeile mun kaa", Markus luovutti. Priss käveli onnellisena Markuksen lähelle.

"Sä voit olla meidän onnetar" Nämä sanat saivat Priscillan hymyilemaan.

Koko päivä kuluikin kalastaessa.

Markus oli niin mukavaa seuraa, että tytöt eivät muistaneet edes ikävöidä äitiä.

Muutaman viikon päästä:

"Ihana päivä, taas", Morgan sanoi onnellisena: "Priss istuudu jo" "Noku en mä haluu liata mun mekkoo" "Kiitti, ku ootte täällä mun kaa. Tääl oli tosi yksinäistä ilman teittejä", Markus hymyili ja sai Prissyn punastumaan.

"Vaahtokarkit paahtoon!!!"

"Jääk! Se sytty taas!", Morgan huusi ja nauroi.

"Joo Priss, ei kantsi istuu, ku tääl on rottii", Markus pelotteli ja sai Prissyn hysteeriseksi.

"Ohops susi", Markus pelästyi ja päästeli muutamia sanoja suustaan. Morgan nauroi. Ei heitä pelottanut oikeastaan. Susi oli tullut monta kertaa heidän lu, eikä se mitään tehnyt. "Se varmaan haluu meidän päivälliskalat!", Morgan nauroi.

"Mä en kyll silti haluu jäädä tänne. Se on aika pelottava", Prissy sanoi ja perääntyi. "Okei, mennään jo sisälle", Markus sanoi ja nousi ylös.

Markus oli kömpimässä telttaansa, kun Prissy oli päättänyt kertoa ihastumisestaan. "Öh Markus?"

"Niin mitä?" "Saanko tulla nukkumaan kanssasi telttaan?", Priss kysyi varovasti. "Okei"

"Mee vaan" Prissy kömpi telttaan.

Morgan jäi orpona seisomaan teltan ulkopuolelle hakeakseen Prissyä nukkumaan. Nyt ei Pris tulisikaan.

Priscilla kertoisi tunteistaan Markukselle. Morganin silmiin tulvivat kyyneleet. Hän ei ymmärtänyt miksi.

Morgan seisoi kyynelet poskillaan tuvassa. "Miksi itken?", hän kysyi itseltään. "Ei Markus voisi pitää tällaisesta tytöstä. Hyvä kun edes on hädin tuskin tytön nimi" Morgan kauhistui huomatessaan: hän piti Markuksesta ja paljon.

Morgan yritti unohtaa. Aivan varmasti juuri nyt Prissy ja Markus juttelivat yhdessä, nauraen ja ehkä juuri ennen nukahtamista Markus antaisi pienen suudelman Prissyn poskelle.

Morgan itki, vasta nyt hän ymmärsi sen. Nukkumisesta ei tullut mitään ja Morganin silmät olivat tulipunaiset.

"Vaikka se kuinka sattuisi, en voi vain maata tässä", Morgan ajatteli ja nousi istumaan.

Hän käveli ovelle.

Teltasta kuului ääntä. Joku avasi vetoketjua.

Markus käveli ulos teltasta hakemaan kylmää vettä sisältä.

Morgan seisoi itkien ovella. "Mitä nyt MOrg?", Markus kysyi huolestuneena. "Minä..."

Markus halasi Morgania. Tämän sydän tykytti kovaa ja hänen kasvonsa muuttuivat punaisiksi. Halaus tuntui hyvältä.

"Mikä sulla on?", Markus kysyi. "Ei mikään, sähän tykkäät Prissystä vai?" "No kaverina, sitä se mullekki selitti. Mut me ollaan viel lapsia"

"Joo, mut mitä sä tarkotat?", Morgan kysyi. "No, sä oot must aika kiva ja...", Markus rutisti Morgania uudelleen.

"Joo kyll mäki tykkään susta" "Mä luulin, ettei tällasesta punapäästä voi tykätä", Morgan sanoi nolona. "Anteeks, jos loukkasin sua"

Markus pussasi Morgania poskelle ja tämä oli onnelinen.

"Kuule, älä palaa kotiin, vaan jäädään tänne ja sit isoina mennään naimisiin", Markus ehdotti. Morgan oli hämillään. Tämä oli kuin suoraan jostain elokuvasta. Se pieni talo preerialla, siinähän se pieni tyttö rakastui siihen pieneen poikaan. Morgan eli nyt tätä kohtausta täysillä. "Mull on nälkä"

"Huomenta!!", Priss sanoi pirteästi. "Kuule Morgan, me sovittiin Markuksen kaa, ett me ollaan vaan kavereita", Priss sanoi leikkien isoa, vaikka olihan hän jo ylasteella.

"Joo, ei se mitään. Mä tykkään Morganista", Markus sanoi ja Morgan punastui taas.

"Sä oot tosi söpö"

"Mut Priss, mä tiiän, et sä oot äidille vihanen, mut mä haluisin jo mennä kotiin", Morgan sanoi väsyneenä.

"Eikä, varsinkaan enää äiti ei antaisi mulle anteeksi", Prissy sanoi ja huokaisi: "Ei ne musta välitä"

"Mut ku me matkustettiin pois, ni nehän oli ihan kauhuissaan, kun näki meidän kiipeevän aidan yli. Ne on varmaan ihan huolissaan, eikä oo unohtanu. Me ollaan oltu tääl vasta pari viikkoa", Morgan yritti piristää. "No katotaan, jos voitais palata", Priss sanoi. "Ette te saa jättää mua!", Markus kauhistui. "Ehkä sä saat tulla mukaan?", Morgan mietti.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Steph oli vaeltanut jo kauan metsässä. "Olen varma, että he ovat jossain täällä.

Steph meni pienen mökin kuistille. "Tämä on viimeinen paikka jossa he voivat olla. Älkää olko kuollut", Steph toivoi itku kurkussa.

"Lapset!!", Steph huusi ja käänsi päänsä poispäin epäuskosta. Eivät kai he voineet olla elossa?

"Äiti!", Morgan huusi ja ryntäsi tämän syliin: "Minulla oli ikävä äiti" "Rakas, miten olit voinut karata noin, tai ei sillä mitään väliä ole"

Steph seisahti Priscillan viereen: "Priss...olen pahillani", Steph yritti.

Priss hyppäsi alas tuolilta.
 

Nääh.... Kauhistelin tosissani noita kuvakulmia, bugeja ymspkoja. Jes, enää kaksi, niin saan alkaa tehdä tätä taas:D Olen juonenkin miettinyt. Ne, jotka lukevat Laran Elämää, niin voin kertoa, että seuraava osa tulee viikonloppuna ja taas vaihteeksi pidän osasta. Heh, siinä tutustutaan muihin Laran ikäisiin tyttöihin ja poikiin. (muihinkin kuin Baraan Ja Elizaan) Kiitus.

Uusi osa VIHDOIN!! Olen siis tehnyt tämän kaaaauan sitten ja VOI KAUHISTUS, kuinka järkyttäviä osat kuvista ovat. Urheiluvatteet vaihtuvat kokoajan sen tyhmän taichijutun takia ja olen surkeasti joutunut muokkamaan rakennustilassa otettuja kuvia. Kuvakulmat ovat tyhmiä ja puhekuplat näkyy. Toison sanoen HIRVEÄÄ ja seuraavat kolme osaa tulevat olemaan samanlaisia, mutta sn jälkeen tulee uusi sukupolvi ja no everything changes. Haluaisin kyllä talon pitää, mutta katsotaan nyt.

"Hihhei! Eka koulupäivä meni putkeen!", Morgan riemuitsi bussin tultua pihaan. Morgan oli värikkään luonteensa ansiosta saanut paljon ystäviä.

"Hei Priss, puhelin soi!" "Vastaa sä vaan" "Haloo?"

"Priss tyhmä se on sulle", Morgan karjaisi. "Aaa oho", Priscilla vastasi pihalta, jossa oli istuttamassa Aaron kanssa kieloja.

"Vai että mulle. Ehkä se on mummi?", Priscilla arvuutteli.

"Hei mummi", Prissy sanoi iloisena kuultuaan Katen äänen puhelimesta. "Priscilla rakas ihana kuulla äänesi. Antaisitko nyt äidillesi?" Priscilla nyökkäsi kiltisti ja vei Stephille puhelimen.

"Hei äiti!"

"Niin sitä vain, että adoptoimme tänne Liisa tytön, kun tuli niin yksinäistä"

"Jaaha, että sai se sitten korvaavan meidän tilalle", Steph sanoi, paiskasi luurin kiinni ja alkoi murjottamaan. Siitä ei sitten selvittäisi ennen seuraavaa päivää.

Morgan päätti, ettei antaisi äidin pilata päiväänsä ja meni sängyllensä istuskelemaan ennen nukkumaanmenoa.
                 *kop kop*
"Tule sisään!"

"Minä täällä", Priscilla sanoi siskolleen ja pyysi tätä seuraamaan. "Mitä nyt?", Morgan ihmetteli. "Tahdon näyttää jotain tosi jännää, minkä älysin museolla"

"Katso sisko, tämä avain. Mihin luulet sen käyvän?" "Ooh, en oluutkaan ennen huomannut sitä!", Morgan ihmetteli: "Ehkä se on vara-avain huoneeseesi?", hän ehdotti.

"Ei, olen kokeillut jo kaikkea. Se on selvästikin avain erääseen juttuun. Kuulin siitä museolla!", Priscilla innostui. "Mennäänkö sitten kokeilemaan?".

"Siis mihin?", Morgan ihmetteli ja pälyili ympäriinsä. "Tuolla noin", Prissy sanoi ja käveli gargoilin luo.

"Sen pitäisi käydä tähän" "No kokeili jo!", Morgan hoputti jo innoissaan. Hän rakasti kaikkea tällaista salaperäistä.

"Kokeilen....Morgan! Tässä on kaksi avaimen reikää, mutta tämä avain sopii...", Priss ilmoitti laitettuaan avaimen paikoilleen.

"Nyt kun sanoit, voi olla, että olen nähnyt avaimen jossain...", Morgan alkoi muistelemaan: "Taisin olla pihalla leikkimässä, mutta en koskenut siihen..."

"No mitä sitten!! Mennään heti hakemaan se!", Prissykin innostui. "Joo hyvä!"

"Mene tosta ja sit käänny sinne kulmaan", Morgan neuvoi siskoaan.

"Äsh, olet liian hidas. Annakku mä näytän", Morgan möläytti ja kiilasi Prissyn ohi.

"Katso Priss, tuossa ja se on ihan samanlainen kuin se sinun omasi!", Morgan ihasteli.

"Jes, no nyt vaan kokeillaan", Priss totesi.

"Heheheheh, nyt minä saan mennä edellä!", Priss naurahti, mutta jäi silti odottamaan Morgania.

"Nyt vaan kokeile!", Morgan opasti. "Joo laitoin jo...."

"Mitään ei tapahtunut", Priss sanoi ja alkoi itkemään. "Morgan, älä pyöritä silmiäsi!", hän huusi surullisena.

"Eiku mä vaan...", Morgan aloitti suu ammollaan.

"Mitä nyt?", Prissy tiuskaisi. "Eiku käänny vähän!"

"Wow! Miten se tohon tuli?", Priscilla ihmetteli. "En mäkään oikeen tiiä", Morgan sanoi heti. "No Morgan, mennäänkö sisään?"

Huone oli vanha ja siellä oli valkoiset tikapuut. Seinät olivat kärähtäneet ja tapetit tuoksuivat savulle. Talossa oli varmasti ollut tulipalo, kun tämä huone oli vielä käytössä. Remontin jälkeen ei uskoisi, että tämä talo olisi joskus ollut sellaisessa kunnossa.

"No minä ainakin kiipeän", Prissy sanoi jättäen hölmistyneen Morganin oviaukkoon seisomaan.

Priss saapui yläkertaan ja siellä oli jotain uskomatonta. Viulu, nuotteja ja päiväkirja makasivat pölyisella lattilalla. Päiväkirja lojui vanhan matka-arkun pohjalla, jossa oli kiinni myös kirje.

"Täällä on upeaa!", Prissy kiljaisi ylhäältä ja Morganin alkoi tekemään yhä enemmän mieli kivuta ylös.

Prissyn oli aivan pakko kurkistaa kirjettä. Tämä on lahja sinulle pieni lapsi, joka pääset huoneeseeni. Soita soittamisen ilosta, mikä minullakin joskus oli...

"Ookoo, nyt minä tulen...", Morgan päätti.

"MOrgan, Morgan tule katsomaan!!", Priscilla huusi ja riemuitsi. "Varo ettet tipu koloon", Morgan varoitti.

"Katso", Priss esitteli viulua siskolleen. "Miksi juuri sinä saisit pitää sen?", Morgan kysyi ivallisesti. "No haluatko sinä muka sen?", Priss kysyi ihemissään.

"No en, testasin vaan", Morgan nauroi ja hymyili. Välillä Priscillaa ihmetytti hänen ja siskonsa erilaisuus. Ei vain ulkonäkö, vaan myös luonne ja käytös.

"Sinä voit saada tuon laukun ja päiväkirjan, mutta lue kirje ensin", Priss neuvoi. "Ahaa, mennäänkö nyt alas ja viedään kamat huoneisiin, kun on niin myöhä?", Morgan ehdotti.

"Okei, viedään vaan, mut ei mennä viel nukkumaan", Priscilla sanoi.

"Miks me ei voida viel mennä nukkumaan?", Morgan ihmetteli ja pomppi sohvalla. "Noku ootko miettiny sitä, että nyt äiti ja isi pääsee tonne kans ja ne varmaan ihmettelee mistä toi ovi tuli", Priscilla huokaisi.

"Tytöt, mitä te vielä täällä teette!", Aaro tuli olohuoneeseen vihaisena. "Morg, mitä tapahtu??", priss kysyi kauhuissaan. "Ovi...katos jonnekki!!", Morgan huudahti. "Mikä ovi", Aaro naureskeli. "Rakkaat, nyt meette nukkumaan, kun puhutte jo höpöjä", Aaro komensi: "Hop, hop"

Tytöt menivät kiltisti nukkumaan. Morgan kuitenkin päätti, ettei tutkiminen jäisi tähän.

Viulu sai kunniapaikan Prissyn huoneesta. Huomenna hän kysyisi äidiltään soittotunteja, kun viuluun ei nyt tarvinnut käyttää rahaa.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Aamu:

Aaro oli tullut Prissyn huoneeseen ja löytänyt viulun. "Kappas vaan! Taidanpa herättää hänet kauniilla soitollani", Aaro naureskeli omalle vitsilleen.

"Isä?", Prissy kysyi noustessaan vuoteeltaan. "Joo minä, mistä olet saanut tuon hienon soittimen?", Aaro kysyi heti. "Öh...mä sain sen mun kaverilta... Olivialta!! Joo, niin sain", Priscilla valehteli. Hän halusi säilyttää hänen ja Morganin salaisuuden.

"Sinun täytyykin kysyä äidiltäsi saatko aloittaa soittotunnit?", Aaro sanoi ovelasti. "Oih isä!! Saisinko todella?!, Prissy ilahtui.
Steph astui sisään ovesta.

"Kulta, Priscilla on saanut Olivialta upean soittimen. Eikö hän nyt saisi aloittaa ne soittotuntinsa?" "Öhh...", Steph empi: "En usko, että meillä silti riittää rahat. Tunnit ovat niin kalliita...."

"Rakas Prissy, ymmäräthän?", Steph sanoi ja halasi Priscillaa, joka jo pian rimpuili irti äitinsä otteesta.

"Äiti!!! Olenko muka joskus pyytänyt mitään?" "Eikö Morgan ole käynyt vaikka missä, ja minä vain kerran museossa?", Priss alkoi huutamaan itkien.

"Öh kyllä, mutta uusi kattokin pitäisi vielä maksaa", Steph selitti: "Aaro auta nyt vähän". "Minun milelestäni meillä olisi kyllä rahaa pariin tuntiin", Aaro sanoi ja häipyi ennenkuin Steph ehtisi sisäistää hänen sanomansa jutut. Aaro ei ollut kuvitellut Stephin olevan näin kireä.

"No....", Priss sanoi ja jatkoi: "Siinä tapauksessa en aoi enää olla täällä. Pidän Morganista, mutta en siitä, että minä en ole hänen arvoisensa", Priscilla änkytti ja kyynelehti.

"Kulta, ei se noin ole...", Steph yritti lohduttaa, mutta Prissy juoksi jo kaukana edellä. Aaro Stephin takana katseli tilannetta kuitenkin haluamatta puuttua siihen. Hän uskoi tyttärensä viisauteen. "Mutta kulta, Morganilta puuttuu isä...", Steph kuiskasi niin hiljaa että vain hän kuuli sen.

"Morgan!!!!", kuului alhaalta Prissyn huuto. Morgan tiesi, että hänen olisi paras nousta ja heti, sillä muuten Priss ei pitäisi häntä enää hyvänä tyyppinä.
 

Priscilla juoksi jo eteisessä. "Ei minun tarvitse kestää tätä enää...", Prissy ajatteli.

Takapihalla: "Priss, miks me ollaan täällä? Etkai sä vaan...?", Morgan kauhistui. "Kyllä, mä en enää haluu elää epätasaarvossa. Sä voit jäädä jos haluut" "Ei, mä tuun myös, en vois elää, jos en tietäis missä oot", Morgan huokaisi. Hän halusi siskolleen vain parasta. Prissyn oikukkaaksi kehittynyt luonne vain välillä kävi hänen hermoilleen.

"Ootko varma et haluut tehä tän Morgan, voit vielä palata", Priss kysyi. "Joo-ooo", Morgan sanoi hiljaa. "Priss, musta tuntuu, et meidän pitäis palata. Äiti on varmana tosi huolestunut jo nyt..." "Ei, en jätä tätä kesken..", Priscilla päätti.

"Aih, oksa tai joku risu osu mun silmään", Morgan kivahti jo alkumetreillä. "Idiootti, jos me halutaan selviytyy jonnekkin, mihin voidaan laittaa teltta, ni et voi jo heti ekassa mutkassa valittaa", Priss pomotti.

"Jos sä haluut, et tää onnistuu, niin lopetat haukkumisen", Morgan oli puolustuskannalla. *hiljaisuus* "Okei"

"Hieno sisko!", Morgan kehui Prissyä kuin koiranpentua. "Mut palataanko me joskus?", Morgan mietti. "Joo, mut sit ku aika koittaa"

"Mistä tiedät milloin aika koittaa?", Morgan kummasteli. "Tiedän vaan..."

"Kato, pelto! Eikö me voida laittaa teltta tohon pellon laidalle?", Morgan innostui. "Eip", Prissy pudisteli päätään: "Siitä meidät voidaan bongata helposti".

"Voude, järvi", Morgan ihasteli heidän kuljettuaan jo reilun tunnin. "Jos tästä läheltä löytyy hyvä paikka, voidaan tulla tänne kalastamaan!", prissykin innostui.

"Hihihi, otin mukaan Nunnu tyynyni", Prissy heitti iloisesti ja löi hellästi Morgania tyynyllään.

"Heehh, luuletko, että minä lähtisin minnekkään ilman tyynyäni?", Morgan sanoi ja nauroi.

"Hei kummallista! Tuolla on talo!", Priscilla ihmetteli. "Mennään heti kattoo!!", Morgan innostui.

"Jos me muutetaan tohon tönöön, niin voidaan kalastaa tässä sillalla, yhdessä", Morgan suunnitteli iloissaan.

Anteeksi bugi) Priscilla pysähtyi nyt vuorostaan empimään: "Talo, oletko varma, etteti siellä asu ketään?" "No me voidaan tarkistaa ja jos asuu, niin laitetaan teltta tohon missä äsken oltiin"

"Mut oon kuullu, et täällä asuu isojalka", Priscilla kuiskasi varovasti. Ikäänkuin, ettei isojalka kuulisi.

"Heheh", Morgan nauroi hauskaa nauruaan: "Ei sellasii olekkaan, älä oo tyhmä!"

"No olkoot, mut jos siell on sellanen, ni se syö sut sillä aikaa, kun mä karkaan" "Hihihihii, joo voi syödä mut", Morgan räkätti jo melkein kippurassa.

"Mäpä käyn tsekkaamassa", Morgan sanoi ja juoksi mökin kuistille. Olisiko tässä nyt sitten heidän asuntonsa lähiviikoiksi?

Hohhoijaa, tuon tänne iskeminen oli kärsimystä. No nyt on ainakin tehty jotain tämän eteen ja hyvä mieli. Ja tsekatkaa muuten tuo uusi otsikkokuva. *tykkää siitä*

Siispä TADAA!!! Aloitan oman pikku tarinani ja linkitän kaikki nykyiset linkitettyni sinne:D

^Klikkaa sitä ja pääset sivulleni:D

Uuden osan saan tänne laitettua viimeistään torstaina. *Ylpeä* On ollut niin paljon kokeita, että ihme että olen saanut tehtyä mitään.

Tässä on se talo. Rakensin itse ja tykkään aika paljon. Ikkunat näyttää hassusti sijoitelluilta ulkoapäin, mutta sisällä ne näyttää fiksuilta.

Mennäänkö sisään?

Heti ovesta tullessa sisään, on tuolla keittiö, josta en hirveesti tyksi. Tässä talossa oli ajatus, että se on vanha ulkoolta, mutta sisältä se on moderni ja hyväkuntoinen, koska se on juuri rempattu;D

Keittiö toiselta puolelta.

Ja sitten vielä keittiöstä ovelle päin. Anteeksi kun peili heijastaa ihanasti puita sisälle@_@

*Yläkuvaa*

Sitten mennään tuonne olkkariin...

Rakastan tätä sisustusta. Valkoista, vihreää ja turkoosia! Sitten vielä laitoin söpöjä kynttilöitä. (Kaikki ei näy tässä kuvassa)

Tuolla nurkassa on tälainen nurkkaus ja ovi.

Se johtaa kodinhoitohuoneeseen.

*Yläkuvaa*

Nyt pois sieltä. Jätin tuon talonviereisen seinän samaksi, kuin talon seinä. Se näyttää aika kivalta miusta.

Tuossa on vielä yksi nurkka olkkarista.

Tuolla on nuo portaata, okei? Mennään sinne.

Ylös portaita vaan.

Tykkään tuosta taulusta, kun vaikuttaa tuon korokkeen takia, että se ois maassa. Tykkään yhä tästä sisustuksesta.

Salainen telkkarinurkka. Heheh, talosta piti tulla eka sähkötön, mutta tuo sopi niin hyvin tuonne.

*Huono yläkuva*

Lopultakin, nyt päästään yläkertaan!

Eikun ei, vielä olkkari lintuperspektiivistä:D

NYT yläkertaan.

Mennään heti tuosta ovesta sisään. Siellä on vessa.

Aika yksinkertainen. Se on muuten ainut kylppäri talossaXD

Jatketaan käytävää pitkin. Toisessa suunnassa on vielä Prissyn huone, mutta sinne myöhemmin. Nyt tuo ovi suoraan edessä:

Vanhempien huone. Näyttää aika viihtyisältä musta.

Sitten eteenpäin. Käytävä johtaa Morganin huoneeseen.

Vihreä ja pirtsakka. Tykkään vihreästä Morganilla.

Nyt palataan siihen käytävään, mistä tultiin ylös.

Siellä on Prissyn vanhanaikainen huone.

Sitten ulos. Ei siellä kyllä paljon mitään ole...

Jaaha, että tammönen kuva vielä?:D

Siellä on se Aaron "itserakentama" leikkimökki.

Kurkataanmpa:

Aika perus!

Aa ja Aarohan se tekee pihatöitä pihalla. "Nähdään taas seuraavassa jaksossa!"

-------------------------------------------------

Siksi jotkut kommentit on tyyliin "Oho tämmönen kuva vielä", koska otin kuvat kauan ennen kuin kirjoitin (ja järjestin myös) Ei kai se haittaa;D?

Sain vihdoinkin osani tehtyä. Joulukiireitä yms. No ei sentään. Sain vaan kivan uuden pelinXD Serkkuni kyllä tietää ja kärsikin siitä, kun pelasin sitä hänen meillä olessaan. (sori) No nyt se osa.....

---------------------------------------------------------

"Hei, Steph. Tässä olisi myynnissä vanha talo, joka on juuri sisustettu modernisti ja korjattu!", Aaro huomasi ilmoituksen päivän lehdessä. "Vanha? Eikö olisi parempi että se olisi uusi. Ajattelen lasten turvallisuutta", Steph huolestui. "Kuule rakas. Näissä vanhoissa taloissa on paljon persoonallisuutta ja olen varma että me kaikki rakastuisimme siihen"

"Onko siinä lehdessä kuvaa talosta?", Steph kysyi vähän innostuneempana. "Öh...joo on!" "Katsoppa millainen kaunotar!", Aaro sanoi ja hymyili. Stephin leuka loksahti auki. Niin kaunis talo ja monta huonetta. "Me otamme tuon!", hän ilmoitti...

"Nyt mennään lapset", Aaro sanoi ja naurahti. "Kävelläänkö me?", Priscilla pelästyi. "Ei pikkuinen, vain bussipysäkille", Steph rauhoitteli tyttöään.

"En haluaisi olla ilkeä, mutta hyvä kun muuttivat lopulta omaan kotiin", Kate hymähti. Armas myötäili ja nauroi.

--------------------------------------------------------

"No tässä se sitten on. Uusi kotimme", Aaro julisti. Talo oli todellakin kaunis. Vanha tiilitalo ja hyvän kokoinen piha. "Äiti, missä miun huone on?", Prissy kysyi innostuneena. "Yläkerran oikeanpuoleinen ovi", Aaro ilmoitti.

"Minä haluan nähdä sen heti!", Pris huudahti ja lähti juoksuun.

"Ajatella että vihdoin oman huoneen. Minua varten tehdyn", Priscilla ajatteli kavutessaan portaita ylös.

"Sen on pakko olla tämä ovi", Pris ajatteli ja katsahti söpöihin lasikiviin ovennuppeina.

Prissyn huone oli valoisa ja lämpöinen uusine tapetteineen. "Aivan kuin tehty minulle!", Priscilla huudahti ihastuksissaan.

"Morgan, pitäiskö meidän zekata sinun huoneesi?", Steph kysäisi Morganilta. Tämä oli tapansa mukaan ihan hiljaa, joka oli Stephin mielestä söpöä.

"Katso, kuinka söpön huoneen sait!" Morganin huone oli tummemman sävyinen kuin Prissyn, mutta sängyn peite oli mukavan tilkkuinen.

"Jaa että tämmöinen huone meille", Steph sanoi ja astui vihreään huoneeseen. "Etkö pidä vihreästä kulta?", Aaro kysäisi. "Tottakai! Tämä onkin ihanin huone koko talossa. Meidän huoneemme"

Prissy halusi katsastaa heti koko pihan. Hän saapui tiiliaidatulle aitaukselle.

"Mitäköhän tässä on ollut?", hän mietti. "Ehkä söpöjä lampaita?" Prissy oli rakastunut maalaistaloon ja halusi pukeutua myös vanhaan tyyliin. Stephin mielestä puku oli oikein sopiva.

"Isä, mitä tuossa aitauksessa on ollut?", Priscilla kysyi nöyrästi. "Ei kuule harmainta aavistusta. Ehkä jotain eläimiä" "Muuten Pris, olisko susta kiva, jos tehtäis tohon teille tytöille oma mökki?", Aaro kysyi ja virnisti. "Jooo!", Pris huusi ja hyppi onnesta.

"Katsotaampa, tämä puu pitäisi ainakin kaataa...", Aaro selosti itselleen hänen tehdessä suunnitelmia.

Työn käytyä liian haasteelliseksi, Aaro päätyi tilaamaan leikkimökin niitä valmistavalta firmalta.

"Kulta, en tehnyt sitä itse, mutta kai se käy?", Aaro kysyi nolona. "Joo se käy, se on iiiihana!!"

Priscilla jakoi ihan mielellään mökin pikkusiskonsa kanssa, mutta se, että äiti huomioi vain Morganin suututti häntä.

"Kai me nyt saamme leikkiä täällä rakas, vaikka tämä on sinun ja siskosi mökki?", Steph sanoi ja leikki Morganin kanssa nukkekodilla. Priscilla lähti omaan huoneeseensa lukemaan.

Aaro tutustui talon muihin huoneisiin. "Ooh, mikä kirjasto!", Aaroltä pääsi suustaan, kun huomasi korotetun olohuoneen.

"Nyt ei meitä luulla telkkariperheeksi", Aaro ajatteli iloissaan. Telkkaria onneksi ei talosta löytynyt.

Stephin lempihuoneeksi oli kuitenkin muodostunut keittiö, jossa hän valmisti valmiiksi pilaantuneita ruokia.

Priscilla-parka joutui koemaistajaksi ja saikin ruokamykytyksen. Morgan taas sai öidin jakamattoman huomion.

"Mene pikku-Morgan päiväunille"

Pris ei ikinä valittanut, vaan korjasi astiat hiljaa pöydästä....

.....ja tiskasi ne yläkerran kylppärissä, joka oli ainoa paikka jonne tuli vettä.

------------------------------------------------

"No, mitäs nyt tykkäätte talosta?", Aaro kysyi perheeltä parin ensimmäisen päivän jälkeen. "Rakastan sitä!!!", oli Priscillan vastaus. "Oikein ihana ja voisin vaikka laittaa illalliseksi kananmunia", Steph ehdotti.

Priscilla ei halunnut mennä vielä nukkumaan, vaan juoksi takapihalle. "Joskus vielä minä ja Morgan lähdemme retkelle tuonne", Prissy mietti. Hän tunsi vetoa luontoon ja tuohon pihan takana olevaan metsään. Taide ja musiikki, niistä Pris myös piti. Varsinkin jälkimmäisestä.

"Ehkä saisin aloittaa soittotunnit", Priss ajatteli ja kiiruhti sisälle.

"Äiti, haluaisin yhtä juttua", Priss sanoi varovaisesti. "Niin rakas, muista ettet voi saada kaikkea", Steph oli heti vastassa. "Äiti, haluaisin alkaa soittamaan viulua" "Viulua...", Steph sanoi ja muisti omat pianotuntinsa. Priss oli nähtävästi perinyt hänen musiikilliset lahjansa. "Kulta, meillä ei ole varaa ostaa sinulle kallista soitinta", Steph sanoi surullisesti.

"Ai joo, mä ymmärrän", Priss sanoi ja masentui. "Kulta lupaan ostaa sinulle sellaisen heti, kun on varaa", Steph lohdutti ja otti tyttärensä syleilyyn. "Leikkikäähän te kaksi hetki, ennen kuin menette nukkumaan"

Morgan piti Prissystä ja Prissy Morganista. He olivat hyvät siskokset ja tulivat hyvin toimeen Stephistä huolimatta.

"Morgan, ei nukkeja saa syödä!", Pris torui siskoaan. "Pthyi", Morgan sanoi ja sylkäisi nuken käden lattialle. Priscilla pudisti vain toivottomana päätään.

"Nyt on Morganin nukkumaanmenoaika, Priscilla mene huoneeseesi nukkumaan", Steph komensi ja silitti Morganin päätä.

Priscilla meni surullisena huoneeseensa. Miksi äiti oli häätänyt hänet pois, vaikka hän olisi voinut laulaa Morganille laulun?

Hän alkoi lukemaan kirjaa. Isä aina löysi kivoimmat kirjat lukea. Vaikka Priss oli vasta päässyt eskarista, luki hän yhtä hyvin kuin aikuiset. Hänen rauhallinen luonteensa oli hyvä apu lukemaan opettelussa.

"Kulta, miksi hyljit niin paljon Priscilla raukkaa. Hyljit samaalla minun ainoaa lastani" "Shh, Priss voi kuulla ja Morgan ymmärtää", Steph sähisi. "Ohops", Aaro naurahti. "En ole huomannut syrjiväni. Morgan vain tarvitsee enemmän hoitoa pienempänä. Prissy on todella viisas lapsi ja luotan hänen kyllä ymmärtävän", Steph selitti. "Kai se sitten on niin"

Priss ei jaksnut mennä vielä nukkumaan. Hän tutustui aikansa iloksi talon vanhoihin maalauksiin.

Niitä oli paljon ja Prissyn suosikki oli taulu, jossa oli kolme tanssivaa balleriinaa.

Yksi teos kauhistutti Prissyä. Se oli kivinen hirviökoriste, joka sai Prissyn tuntemaan vilunväristyksiä. "Priss miksi et ole nukkumassa?!", kuului Aaron huuto ylhäältä. "Joo mä tulen nyt!", Priscilla huusi vastaukseksi.

"Kulta, äitisi rakastaa sinua", Aaro kertoi peitellessään lastaan. "Isi, minä tiedän", Priss mutisi.

Priscilla nukahti onnellisena huoneeseensa.

"Ensimmäinen koulupäivä", Priss ajatteli onnellisena. Nyt hän saisi kivoja kavereita.

Morgankin heräili huoneessaan.

Vaatteet vaan päälle ja alas!

Priscilla hyppeli alas keittiöön. "Söisinkö keksejä vaai sipsejä?"

Priss istuutui pöytään tuoremehu kädessään. Stephanie tuli keittiöön.

"Oo kulta, tulit jo alas! Muista olla aktiivinen ja syödä kouluruokaa", Steph opasti. "Äiti, bussi tuli jo..." "No mitä siinä enää odotat, juokse!"

Prissy juoksi pihalle mekonhelma hulmuten.

"Ai tällainen maalaistyttö!", bussikuski sanoi hymyillen. "Olen asunut maalla vasta pari päivää", Priss oikaisi. "No maalaistyttö mikä maalaistyttö"

Steph lähti sisälle nähtyään, että tyttö varmasti pääsi bussiin.

"Mammaaaa!!"", Kuului kimakka huuto ylkerrasta. Pieni Morgan oli juuri herännyt päiväuniltaan.

"Morgan rakas, äiti on täällä", Steph rauhoitteli pientä punapäätä. "Tänään saat olla isin kanssa, kun minä lähden Priscillan kanssa museoon. Hän rakastaa taidetta"

"Steph siivosi talon, koska ei halunnut minkään pilaavan hänen päiväänsä Prissyn kanssa. "Voi Priscilla raukkaa. Olen huomioinut sinua aivan liian vähän", Steph ajatteli murheissaan.

"Äiti...", Morgan aloitti pienellä äänellään. "Noh mitä kulta" "Minua väsyttää", Morgan sanoi ja hieroi silmiään.

"No sitten menet vielä nukkumaan. Äiti menee pihalle odottamaan Prissyä"

Bussi saapui pihaan. "Tyttöni rakas, miten meni koulussa?", Steph uteli. "Hyvin!", Prissy lauleskeli ja hymyili iloisesti. "Milloin lähdemme?", hän kysyi. "Heti, kun isä tulee ja sinä olet tehnyt läksysi", Steph vastasi hymyillen. Hän oli luullut, että Priscillan luokkalaiset olisivat pilkanneet tyttöä vanhanaikaisen pukeutumisen takia, mutta ilmeisesti Prissyn luokalle ei ollut joutunut pissiksiä:D

Priscilla juoksi heti olohuoneeseen tekemään läksyjään. Hän oli hyvin innokas koululainen ja osasikin jo lukea sujuvasti.

"Kulta, tänään sinulla tulee olemaan mukava päivä", töistä tullut Aaro sanoi ja halasi tytärtään. "Minä jään vahtimaan Morgania, joten sinä ja Steph voitte jo lähteä"

"Juu, me lähdemme nyt", Steph sanoi hymyillen: "Tuleppa Prissy!" Priscilla lähti iloisena äitinsä perään. "Kävelemmähän me?", tämä kysyi. "Toki, niin näemme samalla maisemia", Steph vastasi.

"Toivon, että tästä tulee kiva päivä", Priss ajatteli heidän lähtiessä pihasta.

"Noin, perillä ollaan", Steph sanoi, kun he saapuivat vanhan kartanon pihaan.

"Minne haluat mennä ensin Prissy?" "Katsomaan tauluja tietenkin!", Priscilla naurahti.

"No hyvä. Mene sinä jo sisään, niin minä jään katselemaan vähän vaatteita", Steph sanoi.

".............."

"No hyvä on sitten, saan näköjään olla taas yksin, mutta vatever", Prissy hihkaisi ja hyppelehti vanhaa ovea kohti.

"Hmm... vähän jännä!", Prissy ajatteli ääneen. "Aa täällä sinä olet, siellä ei ollut mitään kivaa, niin voimme katsastaa kaiken yhdessä" Priscilla vilkaisi onnellisena äitiään. "Kiitos"

"Täällä on näköjään uusi käytävä", Priscilla ajatteli ja kirmasi äitinsä edelle.

"Ooh ja uusi sali!", Priscilla huudahti ja meni innoissaan suuresta oviaukosta sisään.

"Tämä on varmaan lempparini", Priss sanoi erään taulun kohdalla. Taulu esitti kaunista kujaa täynnä kukkasia.

Prissyn lempitaulun vieressä oli kuitenkin jotain kamalaa. "Tuohan on samanlainen, kuin meillä kotona" "Aika karmivaa...."

"Täällähän sinä olet!", Steph sanoi huojentuneena. Hän oli jo pelännyt kadottaneensa Prissyn suureen museoon. "Äiti, tuo samanlainen gorgoili, kuin meillä" "Kulta ei se voi olla mahdollista. Tuossa lapussa sanotaan, että se vartio suurta aarretta ja näitä on vain pari maailmassa", Steph neuvoi. "Mutta miksi meillä ei sitten voisi olla tällaista?", Priss kysyi ihmeissään ja jatkoi: "Talohan oli tosi vanha" "No ei noi arvokasta pidetä vanhassa talossa, jossa asuu normaali perhe, mutta voithan leikkiä aarteenetsintää", Steph ehdotti. "Hmmmh... Miksi et usko minua?", Priss sanoi ärsyynytneenä. "Äläs nyt, mennään vaikka kahvilaan, yläkertaan"

"Oih, se onkin suljettu", Steph voihkaisi. "Saanko sitten limpparin?", Priss kysyi masentuneena. "Toki, mennäänhän nyt"

Kotona:  "Eihän sinua harmita vaikka emme päässeet syömään?" "Ei, ei ollutkaan tarkoitus syödä, vaan katsella tauluja", Priss totesi.

"Hyvä, nyt ehdimme vielä Morganin synttäreille".

"Noin, me ollaan täällä!", Aaro huusi keittiöstä.

Morgan kasvoi kauniiksi punapääksi. Hieman tauti= Turbohuulet, kuten siskollaan.

"Meillä on monta kivaa leikkihetkeä edessä!", Priss riemuitsi ja halasi siskoaan. Morgan ei vastusellut, hän nimittäin piti siskostaan kovasti.

---------------------------------------------------

"En kerro tästä äidille, mutta siskoni saa tietää, kun aika on tullut ja minä päätän sen", Priss sanoi ja meni nukkumaan huoneeseensa. Hänen takanaan olevalle seinälle jäi avain. Avain, joka oli ollut siinä jo hyvän aikaa.

-------------------------------------------------------------

Noin:D Ei ole mitään sanottavaa, joten saa kommentoida jos haluaa!

Oijoi, kun lapsilla on kärsivät ilmeet, kun äiti poseeraa! Miks ne on metsässä ja miks Aaro ei oo sillä? Lukekaa eteenpäinXD Tosin osat ei oo viel tullu, joten se saattaa olla hankalaa:D Mutta siis, en ehdi laittaa osaa ennen joulua, enkä ehkä taloesittelyäkään, joten yrittäkää kestää *nauraa*. Otin kyllä talosta kuvia, mutta kun ne spoilaa paljon, koska nissä talo on muuttunut aika paljon ensi jaksosta. Mutta "tavataan" varmaan joulun jälkeen ja kiitokset kaikille, jotka ovat tätä lukeneet. Oih ja nyt pitäis vielä mennä -14 asteen pakkaseen, et koira pääsis lenkille... No pakko *laittaa takin päälleen, hipsii ulos ja palaa sisälle hakemaan koiraansa* "Ludde! Älä syö sun hihnaa!!" *Ottaa Luddea raivelista kiinni ja heittää sen pihalle* "Juokse pari kertaa talon ympäri, ehkä se riittää!"

Aah vielä joo, jos ei oo lukenu uusinta osaa sinne pääsee tuolta sivusta ja tästä Ootan sinne viel kommentteja:D "Kymmenes osa" Hyvää joulua vielä kerran!

♥: Ixu

~Kokeilin nyt tuollaisen otsikkokuvan tekemistä. Kuten huomaa, en osaa muokata kuvia, eikä miulla ole mitään blingejä, joita voisin tökätä siihen. Jouduin tyytymään heijastuksen, kirkkauden ja värien kylläisyyden muutteluun. Ois kiva tietää, millä ohjelmalla on hyvä muokata kuvia! Ja sitten se jakso.... hihihi, siellä on ylläri, mutta jos aikoo sen takia lukee tän, ni ei kannata. JA jos ei oo lukenu aikasempii osia, ni se on vähän outoXD

----------------------------------------------------------------

"Onneksi siitä kuitenkin selvittiin", Steph ajatteli väsyneenä. Hän toivoi elämänsä nyt asettuvan aloileen ilman minkäänlaista draamaa. 

"Prissy, en olisi pystynyt eroamaan sinusta", Steph sanoi hellien pientä tytärtään. Steph tuijotti pitkään tytön kauniin harmaisiin silmiin. Ne kimalsivat kuin jalokivet. 

"Haluaako pallero-Priss tulla iskän syliin?", Aaro lässytti Priscillalle. "Tietenkin", Steph sanoi hymyillen ja antoi Prissyä Aarolle.

Aaro kuitenkin jutteli pikkuiselle sen olessa Stephin sylissä. "Oi miten kaunis tyttäremme on!", Aaro huomautti. "Tottakai, hän on perinyt sinun silmäsi", Steph huomautti. "Toivottavasti hän ei kuitenkaan peri minun leveää nenääni", Aaro naurahti. Häntä ei haitannut ulkonäköasiat.

"Hänestä tulee tietenkin yhtä kaunis kuin sinusta", Aaro kuiskasi. Steph hymyili takaisin: "Kiitos, kun uskoit minua". Aaro painoi Stephin lähelle itseään.

--------------------------------------------------

"Steph, mä en oo voinu kovin hyvin", Aaro sanoi eräänä iltana.

"Millälailla?" "Päätä särkee kokoajan", Aaro valitti. "Pitäiskö sun käydä lääkärillä tai optikolla?", Steph kysyi huolestuneena.

"No en kai minä mitään siinä häviä"

Aaro lähti vielä samana päivänä keskustaa kohti.

Ja kuinka ollakkaan, tuli lasit päässä takaisin. "Steph olit oikeassa, mä tarttin lasit", Aaro huusi vaimolleen.

---------------------------------------------

Seuraavana aamuna Steph huomasi jotain kamalaa kylppärissä. "Miten tämä voi olla mahdollista, kun en edes ole...." Stephin mieleen putkahti äkkiä Pirkka.

"Mitä voin tehdä?", Steph mietti kauhuissaan seonnut ilme kasvoillaan. Hän halusi pitää lapsen, mutta Aaron olisi varmasti vaikea sopeutua.

Aaro olikin Stephiä heti vastassa kylppärin oven ulkopuolella. "Hei, etkai ole vähän lihonnut!", Aaro kiusoitteli Stephiä tämän kustannuksella. "Et varmaan halua tietää, mutta kerron silti" "Tietää mitä?", Aaro kysyi ihmeissään.

"Noku Pirkka oli täällä silloin ja no sanotaan vaikka niin, että saan toisen lapsen" "Ep ei, älä pelleile", Aaro tiuskaisi. Hänestä Stephin väitteet kuulostivat vähintäänkin utopistisilta.

Aaro kuitenkin älysi että Steph ei valehdellut. "Ei ei ei", Aaro sanoi ja pudisti päätään: "Sinä otat abortin ja siinä se. Ei me haluta paholaisen lasta tähän taloon". Steph kauhistui kuullessaan nämä sanat.

"Aaro, vaikka oletkin mieheni, et voi pakotaa minua tappamaan omaa lastani. Jos et anna vaihtoehtoa, minä, Prissy ja pikku-Pirkka lähdemme täältä heti huomenna" "Muista että tämä on vanhempieni talo", Steph sanoi vahingoniloisesti hymyillen.

Aaro otti uhkaukset vakavasti: "No selvä, mutta kaikille sanotaan, että se on minun". Tähän Stephin oli pakko myöntyä. "Sovitaan niin"

"Sanotaan vaikka, että se on tullut minun isotätiin, Eeviin.

Kate oli kuullut kaiken. "Vai sellaista täällä puuhataan" "En kuitenkaan paljasta mitään, annan heidän elää siinä uskossa, että vain he tietävät"

"Sinä Priscilla saatkin jo nyt pikkusisaruksen"

------------------------------------------

Priscilla kasvoi nopeasti, kuten Stephin mahakin ja Prissystä tuli todella nätti.

Niin kaunis tyttö, koko perheen silmäterä.

Steph huomasi raskauden olevan viimeisillään ja laskettuun aikaan ei ollut enää kuin viikko.

Hän ravasi talossa ympyrää ja oli todella levoton. Prissyn syntymä ei ollut jännittänyt lähellekkään niin paljoa.

"Pian sinut unohdetaan tyttönen ja taloon tulee uusi vauva", Kate tokaisi pessimistisesti. Hänen mielestään Pirkka oli komeampi ja pelkäsi että lapsesta tulisi sellainen kaunokainen, että Prissyn voisi heittää roskikseen. 

 Steph ei kuitenkaan unohtanut esikoistaan. "Kulta, eikö olekkin jännittävää, kun saat siskon tai veljen?" "Od!!!", prissy huusi aina innoissaan tietemättä mitä sana "sisarus" tarkoitti.

Steph leikkikin usein Priscillan kanssa, kun Aaro ja Kate olivat töissä. 

 Priss oli mukava luonne. Kiltti ja mukava, eikä koskaan huutanut. Nojasi vain onnellinen hymy kasvoillaan äitiään vasten.

 "Äiti rakastaa sinua", Steph kuiskasi hiljaa tyttärelleen. Onko näissä kahdessa mitään samaa näköä?

Aivan turha kuva, mutta kuvaa Priscillan luonnetta oikein hyvin<3 

 "Heipsuli vei! Iskä lähtee nyt töihin, pärjäile siellä mahassa!", Aaro sanoi Stephin mahalle. He olivat sopineet Aaron olevan lapsen isä, eikä Pirkalle sanottaisi mitään.

 Seuraavana aamuna synnytys alkoi yllätysyllätys kaikkien ollessa töissä. Steph kirosi mielessään huonoa tuuriaan.

 Kaikki tuska loppui kuin seinään hänen saadessaan pienen nytyn syliinsä.

 "Oi, kun olet söpö tyttö", Steph lässytti vihreäsilmäiselle tytölle.

 "Saat nimeksesi....Morgan!!", Steph keksi.

 "Toivon vain, että Aaro ei välitä Pirkan silmistä." "Olen varma että ne tuovat hänelle paljon tuskaa", Steph mietti. Morganin kauniit, vihreät silmät olivat suoraan Pirkalta.

 Sebastianin huonetta ei viitsitty tuhota, joten Steph haki kellarista vanhan kehdon ja laittoi sen aulaan.

"Nuku hyvin Morgan" 

------------------------------------------------

 Morgan ei jaksanut nukkua kauaa, joten Steph esitteli pikku-Prissylle tämän siskoa. "Priscilla, tässä on...." "Ai sinä nukutkin"

 Ovi kävi ja Aaro tuli töistä kotiin. "Miksi et soittanut kun lapsi syntyi?", Aaro nuhteli Stephiä. "En halunnut sinun saavan potkuja" "Muuten, tässä on Morgan", Steph sanoi ja osoitti Aaron sylissä olevaa nyyttiä.

 "Sillä on vihreät silmät, mutta sanotaan vaikka, että ne tulivat tädiltäni", Steph sanoi. "Morgan....lapseni....", Aaro sanoi hiljaa. Morgan ei ehkä ollut hänen ikioma lapsensa, mutta hän voisi olla Morganille kuin oikea isä.

-------------------------------------------

Kaikki nukkuivat vielä. 

 Myös lapset nukkuivat kiltisti kehdoissaan. Pieni Morgan säpsähti avaimen ääneen ulko-ovessa, mutta jatkoi taas uniaan.

Vanha mies käveli sisään aukinaisesta ovesta.

 "Tämäpä on muuttunut sitten viime käyntini. Löytäisinköhän kuitenkin huoneeseeni" Mies astui sisään ensimmäisestä ovesta oikealla.
 

 "Kate, oletko se sinä?" "Minä palasin" Sängystä alkoi kuulua heräämisen ääntä.

 "Aaro, ei tarvitse tuoda aamupalaa sänkyyn", unenpöppöröinen Kate mutisi. "Mutta hyvänen aika!!!" "Armas!" "Minäpä, minä", Armas sanoi onnellisena. Hän katsoi Katen vanhentuneisiin, mutta yhä kauniisiin kasvoihin.

 "Tiesin aina, että palaisit ja ajattelin sinua kokoajan", Kate huudahti. "Shh, en halua herättää muita", Armas kuiskasi.

 
"No, tulisitko viereeni nukkumaan?", Kate kysäisi. "Tokihan minä" *hymy*

 "Itseasiassa minua ei väsytä, niin jään vain tähän makoilemaan. Nuku sinä" "No hyvä on, minua väsyttää"

 "Äiti, kuulin puhetta. Onko kaikki hyvin?" "Isä?!!!!", Steph huusi täysiä. "Rakkaani, oletpa kasvanut. Minne menet?" Steph lähti juoksemaan aulaan.

 "Minne menit?", Armas kysyi. "Isä, halusin näyttää tyttäreni" "Isä, Morgan. Morgan , isä". "No jopa on suloinen tyttö" "En arvannut sinun olevan jo niin vanha"

 "Herra Remes, emme liene koskaan tavanneet. Olen tyttäresi mies Aaro" "Oikein mukava tavata!", Armas myhäili: "Kunnon miehen olet napannut Stephanie"

 "Ja sinä otit hyvän vaimon. Käytätkö muuten mitään deodoranttia?" "Anteeksi mitä?"

"Isä, pidä Morgania" "Tyttö ei näytä yhtään Aarolta", Armas huomasi ja Steph muuttui punaiseksi. "Kyllä se Aaron on" 

"Tässä on vanhempi tyttäremme Priscilla", Aaro esitteli ylpeänä. Prissy oli kiltisti, vaikka se oli herätetty keskellä yötä. Morgan taas rääkyi kurkku suorana. 

 "Meillä on varmasti paljon puhuttavaa" "Mentäisiinkö keittiöön?", Kate tuli ehdottamaan.
 

 "Laitanpa nyt nopeasti jotain. Vaikka....keittoa!", Steph hääräsi keittiössä.

"Isä, mitä kaikkea sodassa tapahtui?", Steph kysyi heti uteliaana. "Noh..... 

 "Se oli yhtä suurta kuntoleiriä. Odotimme, kutsua rintamalle ja sitä odottaessa treenasimme. Maastolenkkejä ja muuta"

"Asuimme kolmen miehen hökkeleissä. Pienet vuoteet ja aivan vieri vieressä. Joka päivän jälkeen halusi vain nukkua ikuisuuden, jos siis yöllä sai nukkua" 

 "Kämppäkavereistani toinen jäi eloon, Jani. Oikein mukava mies. Esko....ei selvinnyt"
 

 "Ruoka oli usein pilalla ja jalkani osuikin kerran miinaan. Buranaa ei saanut, joten migreeni oli yleinen sairaus"XD

 "Joka-aamuinen kuntoilu oli pakollista selviytymisen vuoksi, mutta yritin selvitä teidän vuoksenne" "Ooh isä olet niin jalo", Steph sanoi ihaillen.

 "Kohosin arvoasteikossa hyvää vauhtia ja pääsin pois eturintamalta"

 "Katsoin usein tielle joka vei kotiin. Se oli ainut valonpilke ja toivoni vapaudesta. Toki taistelin täysin sydämin isänmaani puolesta".

 "Raatamisen keskellä. En toivo samaa kenellekkään. Taisteluita.....en halua edes muistella...."

 Lopulta pääsin kotiin. Kävelin tietä pitkin, jota pitkin olin aina halunnut kävellä. Pääsin pois, vain korkean ikäni vuoksi, mutta ainakin taistelin. Sota jatkuu vielä, mutta nuoret sotilaat eivät ole yhtään meitä vanhoja huonompia"

 "Joten olkaa te vain bisnesurillanne", Armas päätti luentonsa. "Olen niin onnellinen, että palasit", naiset huokaisivat yhteen ääneen.

 "Prissy, kuinka onnekas oletkaan. Sinulla on jotain mitä minulla ei ikinä ollut. Mummi ja vaari", Steph jutteli onnellisena.

Elo jatkui Remesten talossa.

Morganista kasvoi suloinen, mutta pippurinen pikku-tyttö. Kaikki Morganin tekeminen oli tarkkaan harkittua. 

 Prissystä samoin, mutta tämän huulet olivat turbokokoa. Priscilla oli tytöistä selvästi puheliaampi ja seurallisempi.

"Steph, olimme ajatelleet yhtä asiaa", Armas ja Kate sanoivat eräänä iltana Stephille. 

 "Noh mitä?" "sanoisitko sinä?", Armas kysyi Katelta. "No hyvä on. Minä ja Armas ajattelimme, että haluaisimme asua täällä ihan kahdestaan. Saimme toisemme uudelleen ja emme jaksaisi nyt lastenhoitoa. Toki rakastamme pikkuisia mutta..."

 "Äiti, kuinka voit tehdä näin. Ei meillä ole paikkaa mihin muuttaa" "Lupaamme auttaa siinä asiassa"

 "Ole kiltti ja puhu Aarolle", Armas pyysi. "Noh, minä kysyn, mutta olisin minäkin halunnut viettää aikaa isän seurassa", Steph mutisi. "Steph, sinä olet jo iso tyttö, et isin tyttö", Kate moitti. Puna nousi Stephin kasvoille. Tämän siitä sai, kun oli kauan erossa isästään.

"Me haluaisimme ostaa teille oman talon, näin kauniisti sanottuna", Armas sanoi Aarolle. "Toisin sanoen  ne haluu häätää meidät täältä", Steph marmatti. "Noh, mutta meillä ei ole rahaa", Aaro alkoi miettimään ääneen. "Hyvä on, maksamme koko hoidon", Kate luovutti. "Jiihuu, saan oikean palatsin!!!", Steph kiljui. 

"Ja me saamme olla kahdestaan", Armas sanoi ja muiskautti Katelle suudelman. "Ällöä tollanen", Steph kuiskasi. "Mites nyt alko lapsettamaan?", Aaro vitsaili. Steph oli selvästi kateellinen isästään. 

 "Enää pitäisi vain löytää sopiva talo", Kate huudahti. Naapurusto ei ollut ehkä täynnä taloja, mutta tonttitilaa löytyisi ja muutama vanha sisällissodan aikainen talo.

------------------------------------------------------

Noin!!! Rakensin omasta mielestäni ihanan talon Stephille ja Aarolle. Kuten jo joskus sanoi, en pidä nykyisestä talosta, joten se jääköön Katelle ja Armakselle. Jos jotakuta kiinnostaa, niin tuleva talo on tuolla metsän keskellä. Eli "maalla". Simkristalli on nykyisen talon päällä.